Katsaus syksyyn

Neljä kuukautta siitä, kun olen viimeeksi kirjoittanut mitään blogiin ja myös Facebookin puolella on ollut hiljasta. Tähän syynä on puhtaasti koulukiireet. Ratsastuksesta ja varsinkin sen oheistreenistä on joutunut tänä syksynä hieman joustamaan, mutta se on sen arvoista, kun alkukesästä minua odottaa lupa tehdä eläinlääkärin töitä!

Mutta mitä siis syksyn aikana on tullut tehtyä? Klinikkavuodella jakaudumme pieniin ryhmiin ja opiskelemme eri osastoilla niin Viikissä kuin myös Mäntsälässä tuotantoeläinsairaalalla. Seuraavat osastot ovat tulleet tähän mennessä tutuiksi.

Pieneläinsisätautien erikoisklinikat – eksoottiset eläimet, kardiologia, dermatologia 

Eksoottiset eläimet eivät välttämättä suinkaan tarkoita käärmeitä ja kakaduita. Pieneläinlääketieteessä kaikki muut kuin kissa ja koira ovat eksoottisia eläimiä. Niin minunkin eksoottisten eläinten päivään kuului suurimmaksi osaksi kaneja ja niiden perushoitoa. Kardiologialla tutkimme kaksi päivää koirien sydämiä ja dermatologiassa vastaan tuli allergikkoja ja korvatulehduksia.

Pieneläinpäivystys

Kaksi 16h yövuoroa ja yksi 12h päivävuoro. Niistä ja monista päivystyspotilaista koostui minun päivystysviikkoni. Näitä viikkoja meillä on vuoden aikana yhteensä kolme ja potilaat voivat olla kaikkea mahdollista. Rauhallisten vuorojen aikana voi ehtiä jopa nukkumaan, kiireisinä pitää muistaa erikseen pitää taukoa, jotta saa jotain syötyä.

Pieneläinkirurgia – ortopedia

Kaksi viikkoa ontuvia koiria ja kissoja sekä niiden leikkauksia, kontrolleja ja tikkien poistoja. Samalla minulle ensimmäinen mahdollisuus päästä leikkaukseen steriiliksi avustajaksi ja myös leikkaamaan. Ensimmäiset kastraatiot ja sterilisaatiot tehty.

Tuotantoeläinsairaala – Saaren viikot

Saaren tuotantoeläinsairaalalla vietämme vuoden aikana neljä kahden viikon jaksoa. Näistä puolet ovat olleet syksyn puolella ja takana on mm. sikalakäyntiä, sarvien sahausta, ponin ruunausta, koiran leikkausta, utaretulehdusta, sorkkaongelmia, ontuvia hevosia… Lista on pitkä ja huikea. Saarella tehdään hyvällä perustasolla kuntapraktiikkaa, joka antaa loistavan tasapainon Viikin hienoille mittareille ja laitteille. Ja kuuluipa Saaren viikkoihin myös Ypäjällä tapahtuva tammagynekologian harjoitus.

Hevossairaala (♥♥♥)

Kolme kahden viikon jaksoa vuoden aikana. Hevossairaalalla näemme hevospotilaita laidasta laitaan. Ähkyhoito tulee hyvin tutuksi, samoin perustason ontumatutkimus. Kanylointi sujuu jo melkein rutiinilla, samoin hampaiden raspaus. Lisäksi pääsee näkemään useita harvinaisempiakin tapauksia ja monimutkaisempaa diagnosointia. Ja onhan se nyt vaan ihanaa, että saa tehdä töitä hevosten kanssa.

Pieneläinten sisätautiosasto

Kaksi viikkoa syväluotaavaa pieneläinten sisätautioppia käytännössä. Etukäteen tämä jakso hieman jännitti minua enkä kokenut olevani lainkaan omalla vahvuusalueellani. Se ei kuitenkaan haitannut mitään ja opinkin pieneläinten sisätaudeista valtavasti kahden viikon aikana! Ja voin sanoa, että aina ei ole kovin helppoa diagnosoida että mikä eläintä oikein vaivaa. Tai ainakaan päätellä, mitä kolmesta sairaudestaan se nyt eniten oireilee.

Pieneläinkirurgia – anestesia

Yksi viikko eläinten nukuttamista ja herättämistä sekä elvytysharjoitus, joka oli paljon hauskempi kuin aito tilanne olisi. Uskomattoman paljon sitä yhden viikon aikana pystyy oppimaan. Anestesiakin tuntui etukäteen vaikealta asialta, ja sitä se toki syvemmällä tasolla on, mutta hyvin sielläkin pärjäsi.

Pieneläinkirurgian erikoisklinikat – neurologia, oftalmologia, hammas

Ensimmäiset hammaskivenpoistot sekä kissalta että koiralta. Hermostotutkimuksia ja epilepsiaa. Ja silmiä, niiden vammoja sekä sairauksia. Yksi viikko jaettuna kolmen eri osaston päiviin. Teoriaa käytäntöön ja koko ajan enemmän sai tehdä myös itse.

Joskus pitää viisaimmankin irroitella. Britti ♥ © Meeri Ylänen

Tässä kun vielä kirjoittaa ylös kaiken missä on tähän mennessä ollut, ei oikeastaan edes ihmetytä, miksi välillä väsyttää ja tuntuu että pää tursuaa uutta tietoa. Mutta samalla olen saanut huomata, että tämä on täysin oma alani. Vielä minulla on kaksi viikkoa Hevossairaalan valinnaisviikkoja tälle vuodelle jäljellä, jonka jälkeen vuorossa on kahden viikon joululoma.  Kevään puolella uusina osastoina vuorossa on yleipoli, pehmytosakirurgia, patologia ja diagnostinen kuvantaminen. Lisäksi harjoitteluissa olen yhteensä kolme viikkoa, joista viikon kunnaneläinlääkäriharjoittelussa, viikon teurastamoharjoittelussa ja viikon klinikkaharjoittelussa.

Ensi kesä tulee vastaan nopeammin, kuin sitä uskoisikaan.

 

Nuorten hevosten maastoesteluokat

Olen kesän aikana käynyt Pin Rock´s Fade to Blackin eli Mustin kanssa hyppäämässä kaksissa kilpailuissa nuorten hevosten maastoesteluokan. Kyseessä on toista vuotta järjestettävä sarjakilpailu, jossa ratsastetaan enintään 7-vuotiaalla hevosella taitoarvosteltava maastoesterata. Maksimipistemäärä radalta on 10 ja seitsemän pisteen tuloksella osakilpailusta on oikeutettu osallistumaan finaaliin. Finaali järjestetään Ypäjällä 18.8. Kenttäratsastuksen PM-kilpailuiden ja Nuorten hevosten festifaalin yhteydessä.

© Meeri Ylänen

Ensimmäinen osakilpailu, johon osallistuimme Mustin kanssa, oli kesäkuussa Ypäjällä. Mustin kanssa osallistumme luokkaan 90-100cm, joka on avoin 5-7-vuotiaille puoliverihevosille. Ypäjällä ratamme meni oikein mukavasti ja saimmekin siitä pisteiksi 8,4. Samalla sijotuimme jaetulle neljännelle sijalle.

Osallistuimme myös Hattulan osakilpailuun heinäkuussa. Luokka oli vaikeustasoltaan Ypäjän rataa vastaava. Emme olleet käyneet Mustin kanssa harjoittelemassa Hattulassa ennen kilpailua, joten ajattelin sen saattavan ihmetellä hieman ympäristöä tai esteitä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Musti hyppäsi hyvän ja tasaisen radan. Tästä saimme pisteitä 8,5.

© Meeri Ylänen

Sarjakilpailun lopputulokseen lasketaan parhaan osakilpailun pisteet yhdistettynä finaalin pisteisiin. Finaalin pisteitä kuitenkin painotetaan ja ne lasketaan 1,5-kertoimella. Käytännössä me siis lähdemme finaalin 8,5 pisteen pohjatuloksella. Tällä tuloksella on ilo lähteä kilpailemaan, vaikkakin parhaimmilla on yli yhdeksän pistettä jo osakilpailusta. Pitää siis muistaa realistisuus tulostavoitteissa.

Nuoren hevosen kanssa on loistavaa päästä kilpailemaan radoilla, jotka on nuorille hevosille suunniteltu. Lisäksi näissä luokissa rataan pääsee tutustumaan hevosen kanssa, jolloin saadaan hevosille hyviä kokemuksia. Parasta on päästä kilpailemaan PM-kilpailuiden yhteydessä, vaikka itse PM-kilpailuihin ei pääsekään osallistumaan.

Uusia tuulia – tervetuloa Suomeen Hussar!

Facebookin puolella julkaisinkin jo pari viikkoa sitten paljon puhuvan kuvan. Samoin aiemmin keväällä olen vihjaillut Ruotsin reissuista ja uuden hevosen hankinnasta. Toukokuun lopulla nämä suunnitelmat toteutuivat, kun Hussar saapui hyvissä voimin Suomeen. Kuka Hussar siis oikeastaan onkaan?

© Meeri Ylänen

Hussar eli lempinimeltään Husse, on 3-vuotias tänä keväänä ruunattu pojankoltiainen. Hänen isänsä on Heart-Throb ja emänisä Brief Truce.  Emä, joka on englantilainen täysiverinen, on itse kilpaillut kenttää kahden tähden tasolla. Isä puolestaan on tehnyt uraa esteratsastuksen puolella. Täysiveriverta Hussessa on lähes 85 %, joten laukkaa pitäisi maastoradalle löytyä.

© Meeri Ylänen

Husse tosiaan löytyi Ruotsista, mutta se on sisäänratsastettu vuoden alkupuolella Saksassa.  Sen jälkeen Husse on saanut viettää lapsihevosen elämää laitumella. Itse kävin kerran Hussen selässä Ruotsissa ja nyt kun hän on ollut Suomessa lähes kaksi viikkoa, olen muutaman kerran uudestaan käynyt testaamassa, että minkälainen hevonen sitä tulikaan ostettua. Ja hyvältä vaikuttaa!

Tänään Husse kävi elämänsä ensimmäisessä maastossa ratsastajan kanssa ja osoitti suurta viisauta. Kovasta tuulesta huolimatta Husse ei katsonut mitään, vaan kulki kiltisti kaverin perässä ja välillä edelläkin. Parin viikon päästä Husse saa kunnon kesäloman, kunhan ensin on katsottu rokotukset ja hampaiden raspaukset kuntoon.

My future star! Joka pärskii kasvoille.  😀
© Meeri Ylänen

Tervetuloa perheeseen Husse!

Hiljaiseloa

On kulunut jo yli kuukausi, kun olen viimeeksi kirjoittanut mitään blogin puolelle. Tämä johtuu puhtaasti täydestä kalenterista, mutta ainakin olen saanut tehdä kaikkea todella kivaa! Mitä siis huhtikuussa oikein tapahtui?

Nyt on onneksi jo keväisempi ilma. © Meeri Ylänen

 

Urheiluakatemiavalmennus Ypäjällä

Huhtikuussa oli ensimmäinen urheiluakatemiavalmennus, johon pääsin osallistumaan. Ratsunani oli 6-vuotias Pin Rock´s Fade to Black eli tutummin Musti.  Akatemiavalmennuksen kahtena ensimmäisenä päivänä pääsimme osallistumaan Markus Scharmannin esteklinikkaan. Mustin kanssa meillä oli varsinkin ensimmäisenä päivänä joitakin haasteita ja löysinpä jopa itseni maistelemasta maneesin hiekkaa. Seuraava päivä sujui kuitenkin paljon paremmin ja kun vielä keskiviikkona jatkettiin Piken ohjauksessa, alkoi homma sujua.

 

Ruotsin reissu

Kun akatemiavalmennus päättyi keskiviikkona klo 12, olin puoli kolmelta takaisin Helsingissä opiskeluun kuuluvassa pakollisessa harjoituksessa. Tästä jatkoin vielä suoraan lentokentälle ja lensin Ruotsin katsomaan, josko sieltä löytyisi tulevaisuuden tähtiratsu. Reissun tuloksiin palaan myöhemmin.

 

Sporttia ja bisnestä -seminaari

Eläinlääkiksen opiskelujen lisäksi koitan käydä mahdollisuuksien mukana erilaisissa urheiluun liittyvissä tapahtumissa ja luennoilla. Huhtikuussa pääsin kuuntelemaan mielenkiintoista Sporttia ja bisnestä -seminaaria, jossa puhujat kertoivat urheilun eri puolista. Hyviä uusia ajatuksia myös itselleni.

 

Koulu- ja esterataharjoitukset

Mustin kanssa kävimme Ypäjän lisäksi kahdesti Tuomarinkylässä testaamassa taitojamme. Ensin oli luvassa koulurataharjoitukset, joissa ratsastin Nuorten hevosten kenttäohjelman. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Musti koskaan suoritti kouluohjelmaa tai oli kouluaitojen (edes kevennettyjen) sisällä, joten olin todella tyytyväinen meidän 62,5 %:n tulokseen.

1-tason estekilpailut menivät myös hyvin. Vaikka kilpailemamme luokat olivatkin pieniä (50-60cm ja 70cm), lämmittivät nollaradat ja ruusukkeet mieltä. Ja tietenkin se, että toinen rata meni jo todella paljon paremmin kuin ensimmäinen!

© Meeri Ylänen

Muut hevoset ja muu elämä

Mustin lisäksi olen päässyt ratsastamaan myös monilla muilla hevosilla ja tällä hetkellä ratsastankin ehkä 2-3 kertaa enemmän kuin viime vuonna. Tästä olen tietenkin todella onnellinen, vaikka se aika tarkkaa aikatauluttamista vaatiikin. 🙂

Hevosten lisäksi opiskelut etenevät. Huhtikuun aikana saatiin käytyä kurssi sikojen sairauksista ja nyt vuorossa ovat märehtijät. Vajaa kuukausi enää opiskeluja tälle vuodelle jäljellä!

Katse tulevaisuuteen

Viime aikoina olen kirjoittanut enemmän opiskelustani, mutta nyt on aika taas palata urheilun pariin. Britin sairasloman takia ensi kesän suunnitelmat ovat muuttuneet, mutta miten meillä on nyt idea jatkaa tästä eteenpäin?

© Meeri Ylänen

Britin kannalta tilanne on vielä epävarma. On epätodennäköistä, että sen kanssa tulisin enää kilpailemaan, mutta vielä tutkimukset ovat kesken. Ainakin mestaruuskilpailuhaaveet on saanut jo melko pitkälti haudata. Britin jatko selviää asteittain ja tilanteen kanssa eletään päivä kerrallaan sekä toivotaan parasta.

Omalta osaltani jatko on vähän selvempää, vaikka esimerkiksi kilpailukautta ei voi suunnitella samalla lailla kuin tutun hevosen kanssa. Olen päässyt nyt ratsastamaan useilla eri hevosilla. Osa on nuorempia ja kokemattomampia, osa aikuisia ja täysin koulutettuja. Tämä on erittäin arvokasta kokemusta itselleni ja olen päässyt asteittain taas panostamaan kunnolla lajiharjoitteluun.

Etsin myös vähitellen itselleni uutta hevosta. Koska etsinnässä on ensisijaisesti nuori hevonen, tulee todennäköisesti kulumaan useampi vuosi, ennen kuin kilpailen uudestaan kansainvälisellä tasolla. Kuitenkin seuraavan kerran, kun kilpailen samalla tasolla kuin viime vuonna, tulen olemaan paljon kokeneempi kuin nyt.

Vaikka Britin kenttäkilpailu-ura saattaakin olla jo valitettavasti takana, eivät omat tavoitteeni ole muuttuneet mihinkään. Niiden saavuttamisessa voi kestää alkuperäistä suunnitelmaa kauemmin, mutta onneksi ratsastuksessa urheilu-ura ei pääty alle 30-vuotiaana kuten monissa lajeissa.

Minä aion kilpailla vielä pitkään sen jälkeen, kun Britti ei enää kilpaile. Sen vuoksi esimerkiksi Facebook-sivuni nimi, Johanna Soiluva & Very British, tulee jossain vaiheessa vaihtumaan. Uusi nimi tulee olemaan JQ Eventing.

Myöhemmin JQ-alkuliite (jonka tausta on lempinimessäni) tulee toivottavasti tutuksi myös Vet-lisäyksen kanssa. Aivan vielä nimen vaihtuminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista.

Opintojen aloitus eläinlääkiksessä

Yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.

Kun vähän aikaa sitten kirjoitin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan hakemisesta, ajattelin nyt kirjoittaa ajatuksistani varsinaisten opintojen aloittamisesta ja orientoivasta viikosta.

Tällä hetkellä eläinlääkäriksi opiskelu jakautuu kahteen vaiheeseen: ensimmäiseksi opetellaan, miten terve eläin toimii ja sen jälkeen opetellaan, miten sairaudet vaikuttavat eläimeen. Eläinlääkärille ei riitä tieto siitä, mitä lääkettä annetaan mihinkin sairauteen. Eikä se, että lisäksi tunnistaa sairauden. Eläinlääkärin pitää tietää vähintään perustasolla miksi mitäkin tehdään. Ja sehän tässä on kaikista mielenkiintoisinta! Ei siis vain mitä, vaan myös miksi.

Käytännössä opiskelusta ensimmäiset kolme vuotta ovat pääosin teoriaopintoja. Joitakin harjoitteluita on, mutta suurin osa niistä on lyhyitä, muutaman tunnin käytännön harjoitteluita, labroja tai sitten pidempiä maatilaharjoitteluita. Varsinaista eläinlääkintää aletaan harjoitella käytännössä neljännellä vuosikurssilla, kun pakollisiin opintoihin kuuluvat päivystysvuorot tulevat teoriaopintojen rinnalle. Opiskelijan tehtävänä on tällöin seurata potilaiden tutkimusta ja hoitoa sekä auttaa siinä oman osaamisensa rajoissa.

Viides vuosikurssi on käytännön oppimisen vuosi. Tällöin siirretään ensimmäisten opiskeluvuosien teoriat käytäntöön ja harjoitellaan Yliopistollisella eläinsairaalalla. Myös tällöin vastuu eläimen hoidosta on tietysti valmistuneella eläinlääkärillä, mutta myös opiskelijat saavat osallistua koko ajan enemmän tutkimuksiin ja hoitoihin. Kuudennen opiskeluvuoden ajaksi palataan vielä takaisin luentosaleihin opiskelemaan mm. elintarviketurvallisuutta sekä tekemään lisensiaatintyötä.

Ennen kuin varsinaiset eläinlääketieteelliset opinnot alkavat, on yliopistolla orientaatioviikko. Vaikka omasta orientaatioviikostani onkin jo muutama vuosi, on se mielestäni yhä yksi parhaista opintoviikoista. Kyseisen viikon tavoitteena on tutustua niihin ihmisiin, joiden kanssa tulee viettämään seuraavat kuusi vuotta sekä toki myös kampukseemme.

Porukkaan mukaan pääseminen opintojen alussa oli helppoa ja siitä on myös tehty mahdollisimman helppoa kaikille. Vuotta vanhempien opiskelijoiden porukka toimii tuutoreina ja kaikki on jaettu pienempiin tuutoriryhmiin. Ohjelmaa on sekä pienemmissä ryhmissä että koko vuosikurssin kesken. Ei siis tarvitse pelätä porukan ulkopuolelle jäämistä, sellainen ei kovin helposti ole edes mahdollista.

Orientoivalla viikolla on tietyt pakolliset luennot ja kierrokset, joilla on pakko olla paikalla. Suuri osa orientoivan viikon ohjelmasta on kuitenkin vapaaehtoista iltaohjelmaa. Suosittelen lämpimästi osallistumista myös siihen! Iltaohjelmaan kuului ainakin itselleni tutustumista paitsi uusiin opiskelukavereihini myös uuteen opiskelukaupunkiini.

Ylipäätään opiskelu eläinlääkiksessä on ollut suurin pirtein juuri sellaista, kuin millaiseksi olin sen ajatellutkin. Vaikein osa tämän alan opiskeluissa on kouluun pääseminen ja siinäkin onnistuu joka vuosi useita kymmeniä ihmisiä! Eläinlääkintä on harvoin siistiä sisätyötä, mutta jos ala kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti hakemista!

Neljännen vuosikurssin opintoja

Varsinaisia teoriaopintoja eläinten sairauksista ja niiden hoitamisesta on tässä vaiheessa vuotta jäljellä enää kolmisen kuukautta. Sen jälkeen alkaa opintojen puolesta kesäloma ja syksyllä intensiiviset viidennen vuoden opinnot. Viidennellä vuosikurssilla luvassa on käytännön harjoittelua ja vähintään tärkeimmät teoria-asiat pitäisi osata jo tämän kevään jälkeen.

© Meeri Ylänen

Aikaisemmin neljännen vuoden aikana olemme jo käsitelleet pieneläinten ja hevosten sairaudet. Tahti on reipas ja uutta asiaa tulee paljon, mutta samalla nämä aiheet ovat juuri niitä, joita varten olen eläinlääkikseen halunnut.

Tällä hetkellä meillä on meneillään lisääntymistieteiden kurssi, jolla käydään hevosten, sikojen, märehtijöiden ja pieneläinten lisääntymistä. Aiheina ovat muun muassa siemennykset, synnytysvaikeudet ja utaresairaudet. Tämä kurssi kestää maaliskuun loppupuolelle asti, mutta välissä saamme tuulettua viikon verran lomalla (tai töissä) väliviikolla.

Lisääntymistieteiden kurssin jälkeen vuorossa on tuotantoeläinten terveydenhuolto ja sairaudet.  Tämä tuotantoeläinkurssi jatkuu toukokuulle asti, joten ajankohdallisesti se sijoittuisi siihen aikaan, jolloin voisin lähteä ulkomaille ratsastamaan ja kilpailemaan. Kyseisellä kurssilla on kuitenkin paljon läsnäolopakollisia harjoitteluja, joita ei pysty suorittamaan etänä. Käytännössä jos siis lähden Britin kanssa ulkomaille keväällä, en pysty suorittamaan opintojani alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kevään viimeisenä kurssina on vielä teurastamohygienian kurssi, joka kestää reilun viikon. Sen jälkeen, kesäkuun alussa, meillä alkaa opintojen puolesta kesäloma. Kesällä meillä on mahdollisuus suorittaa myös viidennen vuoden opintoja 2-4 viikkoa. Tällöin viidennen vuoden aikana saa tuon kaksi tai neljä viikkoa lomaa. Itselläni on suunnitelmissa suorittaa juhannuksen tienoilla 2 viikkoa vitosvuoden opintoja Hevossairaalalla, jolloin pystyn saamaan lomaa elokuun lopussa PM-kilpailuja varten.

Eläinlääkiksen valintakokeeseen valmistautuminen

Postaus toteutettu yhteistyössä Yliopistollisen Eläinsairaalan kanssa.

Hypätään ajassa neljä vuotta taaksepäin. 16.2.2014. Kevään ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset olivat takana, mutta loput vielä tulevaisuudessa. Myöhemmin keväällä oli kuitenkin luvassa vielä jännittävämpi koe: eläinlääketieteellisen tiedekunnan valintakoe.

Kun hain opiskelemaan eläinlääkikseen, perustui valintakokea lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärään ja tämä sama pätee edelleen.  Näistä minä suoritin ylioppilaskirjoituksissa kemian ja fysiikan. Myös biologiasta suoritin kaikki lukion kurssit, mutta kirjoittamassa en sitä käynyt. Olin siis periaatteessa opiskellut koko valintakokeen laajuuden, mutta se harvoin yksinään riittää siihen, että pääsee opiskelemaan eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.

Valintakokeessa on usein muiden tehtävien lisäksi laaja aineistotehtävä. Käytännössä siis kyseessä on luetunymmärtämistehtävä, jossa tieteellistä tekstiä tulee lukea nopeasti ja sitä pitää osata tulkita. Valintakoetilanteessa tehtävien teossa tulee yleensä todella kiire, koska tehtäviä on paljon suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Ei siis ole mikään ihme, jos kaikkia tehtäviä ei ehdi tehdä eikä niitä välttämättä tarvitsekaan ehtiä tehdä.

Ei siis riitä, että osaa kaikki kemian laskut, fysiikan kaavat ja biologian termit. Tietoa pitää osata soveltaa ja painetta pitää sietää koetilanteessa. Jos johonkin tehtävään ei osaa heti vastata, kannattaa siirtyä seuraavaan tehtävään ja palata myöhemmin takaisin, jos aikaa riittää. Tämä piti ainakin minun opetella erikseen ennen valintakoetta.

Miten valmistauduin valintakokeeseen?

Kun tiesin, mitä odottaa valintakokeelta, piti minun valmistautua siihen niin hyvin kuin mahdollista. Minulle on aina sopinut aikataulutettu opiskelu, johon on myös tauoille määritelty tietty aika. Valmistautuessani kokeeseen opiskelin kuutena päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä. Tämä oli minulle hyvä määrä, jonka jaksoin keskittyä opiskelemaan kunnolla ja riittävä siihen, että ehdin käydä kaikki aiheet huolella läpi.

Käytännössä aamulla kaivoin työpöydälleni paitsi omat lukiokirjani, myös veljieni vanhat lukiokirjat. Olimme käyneet eri lukiota, jolloin myös käytettävät kirjasarjat olivat erilaisia ja siten niiden vertailu oli hyvinkin hyödyllistä. Samalla kirjoitin vihkooni muistiinpanoja eri aiheista, koska minulle kirjoittaminen on toiminut hyvänä tapana opetella asioita. Tärkeäksi koin myös lukuisten laskujen laskemisen, koska valintakokeessa tarvitaan paljon laskurutiinia. Riittävä laskurutiini mahdollistaa nopean laskemisen silloinkin, kun tilanne on jännittävä.

Opiskelutapa miettiessä ei kuitenkaan kannata jäädä siihen tapaan, mitä on aina tehnyt tai siihen tapaan, mitä kaikki muut käyttävät. Ennemmin kannattaa etsiä niitä tapoja, joilla oppii parhaiten. Joku kuuntelee lenkkeillessä aiheeseen liittyviä äänitteitä, joku pirtää kuvia ja kaavioita, joku sulkee silmät ja kuvittelee itsensä aiheeseen liittyvään ympäristöön ja joku lukee kirjaa tuntitolkulla.  Samoin kannattaa miettiä ja kokeilla, mihin aikaan vuorokaudesta opiskelu on itselle tehokkainta.

Lukemisen lisäksi paineensietokyvyn harjoittelua

Mielestäni minulla on ollut melko hyvä paineensietokyky aina. Silti koin, että minun on tärkeää harjoitella sitä ennen eläinlääketieteen valintakoetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, on valintakoe stressaava paikka. Koe on yksi elämän tärkeimmistä, koska se on pakko läpäistä, jos haluaa unelmiensa opiskelupaikkaan. Samalla valintakokeessa on kiire eikä muistikatkoksiin juurikaan ole varaa. Stressaavaa tilannetta ei kuitenkaan saisi stressata ainakaan liiaksi.

Itse harjoittelin paineensietokykyä tekemällä edellisen vuoden valintakokeen samassa ajassa kuin siihen oikeastikin oli varattu ja mahdollisimman aidossa ympäristössä eväineen ja kellotauluineen. Tällä opettelin sitä, että oikeasti siirryn heti seuraavaan tehtävään, jos en edelliseen tiedä vastausta.  Lisäksi sain rutiinia sellaisista tehtävistä, joita valintakokeissa oikeasti on. Nämä tyypiltään voivat erota melko paljonkin lukion koekysymyksistä.

Nykyään, kun olen kilparatsastuksen avulla oppinut paljon lisää paineensietokyvystä, yhdistäisin opiskeluuni myös mielikuvaharjoittelun. Oikeastaan kilpasuoritus ja esimerkiksi valintakoe eivät perusperiaatteeltaan eroa juurikaan toisistaan. Molemmissa halutaan antaa itsestään kaikkemme ja tehdä paras mahdollinen suoritus, johon vain pystytään.

Suurin ongelma ei usein ole fyysinen osaaminen vaan henkinen jäätyminen. Kun tämän huomioi ennen H-hetkeä, on valmistautuminen aivan eri tasolla.

Talvikuvia

Viime viikolla sain ystäväni mukaan tallille kameran kanssa ja otimme muutamia kuvia lähes talvisissa maisemissa. Sää nyt ei ihan kaikista talvisin ollut, mutta Britti poseerasi mukavasti ja kuvista tuli mielestäni oikein kivoja.  Alla olevat kuvat olivat minun suosikkejani, mikä on sinun suosikkisi?

 

1.
© Meeri Ylänen
2.
© Meeri Ylänen
3.
© Meeri Ylänen
4.
© Meeri Ylänen
5.
© Meeri Ylänen
6.
© Meeri Ylänen
7.
© Meeri Ylänen
8.
© Meeri Ylänen
9.
© Meeri Ylänen
10.
© Meeri Ylänen
11.
© Meeri Ylänen
12.
© Meeri Ylänen
13.
© Meeri Ylänen
14.
© Meeri Ylänen

 

Minun viikonloppuni

Viikonloppuni ohjelma vaihtelee melko paljon eri viikkojen välillä. Milloin ollaan Ypäjällä, milloin päivystysvuorossa Eläinsairaalalla ja milloin vain kotona. Viime viikonloppuni ohjelma oli seuraavanlainen.

Lauantai 27.1.

7.00 Herätys

7.30 Viikin monitoimitalolle juoksumatolle. Tänään vuorossa oli 30min kevyt hölkkäily. Harvemmin käyn aamulla salilla, mutta tänään ei muuhun aikaan olisi ehtinyt.

8.15 Takaisin kotona. Aamupala, suihkussa käynti, meikkaus yms. aamutoimet. Viimeisenä ennen lähtöä piti tietenkin katsoa jakso Muumeja. 🙂

9.10 Lähtö tallille. Britin kanssa kävimme jumppailemassa suhteellisen tyhjässä maneesissa. Britti oli virkeä ja iloinen, samoin ratsastaja.

11-14 Töissä Satula.comissa.

14.30 Käynti kotona syömässä välipalaa ja hakemassa tavaroita illan päivystysvuoroon.

15-22 Päivystysvuoro Hevossairaalalla. Vuorossa oli tekemistä, mutta ei hirveää kiirettä. Vuoron loppu kuitenkin venähti siten, että vasta klo 22.50 pääsi lähtemään kotia kohti.

23 Iltapala, lyhyet venyttelyt ja nukkumaan noin klo 23.30.

 

Sunnuntai 28.1.

7.00 Herätys ja normaalit aamutoimet.

7.40 Lähtö Eläinsairaalalle päivystysvuoroon

8-15 Päivystysvuoro Pieneläinsairaalalla. Kun oli edellisen illan ollut päivystämässä Hevossairaalan puolella, oli mukavaa vaihtelua olla nyt tekemisissä pieneläinten kanssa.

15.15 Ruoka. Päivystysvuoron jälkeen oli hyvä aikaa syödä kunnollinen lounas ja pitää lyhyt ruokalepo ennen kotiin lähtemistä.

17 Tallille. Tänään Britillä oli vapaapäivä, joten nyt oli hyvää aikaa klipata se. Kävimme lisäksi lyhyellä kävelylenkillä.

© Meeri Ylänen

20.30 Kotona. Venyttelin 30 minuuttia.

21 Suihku ja muut iltatoimet. Nukkumassa olin 21.30. Pyrin nukkumaan yhdeksän tuntia yössä aina kun mahdollista. Seuraavana aamuna herätys oli 6.30, joten yhdeksän tuntia täyttyi mukavasti.