Kirjoittajalta johanna_soiluva

Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa on tapahtunut Britin kanssa paljon asioita, joista en ole ehtinyt lainkaan blogissa kertomaan. Vaikka vuosi on toki jo vaihtunut, ajattelin vielä hetkeksi palata menneesen ja kerrata joulukuun sekä alkuvuoden tapahtumat.

Markus Scharmannin estekurssi

4.-5.12. olimme Britin kanssa mukana Marcus Scharmannin estevalmennuksessa Ypäjällä.  Meille suurimmaksi haasteeksi nousi tasaisen rytmin ylläpitäminen radan läpi, mutta saimme hyvin ajatuksesta kiinni ja varsinkin toisen päivän valmennus oli jo hyvin onnistunut. Marcus piti molempina päivinä myös teorialuennot, joissa käsiteltiin eritasoisille hevosille ja ratsastajille sopivia esteharjoituksia.

 

Itsenäisyyspäivän harjoituskoulukisat

Edustamani seura Helsingin Wiisikot järjestivät itsenäisyyspäivänä harjoituskoulukisat, joissa jokainen sai ratsastaa vapaavalintaisen radan. Ratsukoista palkittiin kuusi parasta saadun prosenttituloksen mukaan ratsastetun ohjelman vaativuudesta riippumatta. Britin kanssa suoritimme He A:1 radan mukavan tasaisesti ja saimmekin tulokseksi ilahduttavan 67,115 %. Tällä tuloksella olimme 26 osallistujan joukosta toisia.

 

Fysiikkatutkimuksen laboratoriomittaus

Hieman ennen joulukuun puoltaväliä hyppäsin autoon ja ajoin Helsingistä Jyväskylään este- ja kenttäratsastajien fysiikkatutkimuksen viimeiseen laboratoriomittaukseen. Tutkimuksessa mitattiin eri lihasten voimatasoja ja hapenottokykyä. Tulokseni olivat heikommat kuin edellisessä mittauksessa kesän alussa, mutta se antoi toisaalta hyvää motivaatiota salitreeneihen.

 

Joulukuun maajoukkueleiri

15.-17.12. suunnattiin taas Britin kanssa Ypäjälle, kun vuorossa oli maajoukkueleiri. Kahden estevalmennuksen lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa sekä opettelimme teoriaa luennon verran. Estevalmennukset sujuivat Britin kanssa hyvin ja jousiammunta oli todella hauska kokemus! Samalla opin, että vaikka olen oikeakätinen, tähtään vasemmalla silmällä! Tämän vuoksi jouduin myös ampumaan vasenkätisesti, joka on mielestäni loistava tekosyy vaihteleviin tuloksiin. 😀

 

Visiitti Hevossairaalalla

Heti maajoukkueleirin jälkeen kävimme Britin kanssa vuositarkastuksessa Yliopistollisella eläinsairaalalla. Käynnistämme voit lukea lisää edellisestä postauksesta:  Hevosen vuositarkastus.

 

Joulun ja vuodenvaihteen päivystykset

Nämä eivät – onneksi – Brittiä koskeneet, mutta itse vietin joulun ja uudenvuoden ympärillä lomani hyvin pitkälti valinnaisella päivystyskurssilla. Päivystin sekä pieneläinsairaalalla että hevossairaalalla ja sain valtavasti uutta oppia! Pitkien päivien (ja öiden) jälkeen kyllä maistui muutamat vapaapäivät, jotka kulutettiin univelkoja pois nukkuen.

Tammikuun maajoukkueleiri

Seuraava maajoukkueleiri oli heti tammikuun alussa ja tällöin vuorossa oli Helena Källbladin kouluvalmennukset. Otimme Britin kanssa tapamme mukaisesti pieni varaslähtö Ypäjälle, kun olimme siellä jo torstaina. Tuollaiset useamman päivän valmennusputket tekevät kyllä aina niin hyvää, kun saa paremmin kiinni siitä, mitä koitetaan muuttaa. Näiden jälkeen täytyy vain aina muistaa pitää hieman kevyempi jakso, ettei rasiteta hevosta liikaa.

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.

Hevonen ei ole luontaisesti tottunut sellaiseen rasitukseen, mihin se meidän pyytämänä joutuu. Luontaisesti villihevoset ovat lähes jatkuvassa rauhallisessa liikkeessä, mutta ne eivät hyppää esteratoja, suorita kouluohjelmia tai ravaa kärryjen edessä mahdollisimman nopeasti. Koska me aiheutamme hevoselle luonnotonta rasitusta, on meillä myös vastuu hoitaa hevosiamme niin, että tämä rasitus aiheuttaisi niille mahdollisimman vähän ongelmia. Tämä hoito sisältää hyvän hevosenpidon lisäksi mielestäni säännölliset eläinlääkärintarkastukset, vaikka oireita ei olisikaan havaittavissa. Hyvässä eläinlääkärintarkastuksessa voidaan huomata jo pienet ongelmat ja ne voidaan hoitaa jo ennen kuin ne alkavat vaivaamaan hevosta.

Itse käyn Britin kanssa ns. vuositarkastuksessa kahdesti vuodessa: kilpailukauden jälkeen ja sitä ennen. Mikäli mitään oireita ilmenee, eläinlääkärikäyntien määrä lisääntyy. Tänä vuonna tarkastuksen ajankohdaksi valikoitui maanantai 18.12. ja paikaksi Yliopistollinen hevossairaala. Eläinlääkärinämme toimi Lotta Häyrinen.

Tarkastuksessa tutkittiin Britti ensin tunnustelemalla se läpi ja esimerkiksi taivuttelemalla jalkojen niveliä. Tässä vaiheessa sillä huomattiinkin lihasjäykkyyttä vasemmassa lavassa, jota hoidettiin tutkimuksen jälkeen mesoterapialla. Tunnusteluiden jälkeen jatkettiin juoksuttamalla sekä suoralla uralla että ympyräuralla. Ensimmäiset juoksutukset tehtiin ilman nivelten taivutuksia, mutta Britille tehtiin myös normaalit taivutuskokeet.

Jos jossain vaiheessa ontumatutkimusta ontumaa ilmenee, voidaan sitä paikallistaa puudutusten avulla. Aluksi puudutetaan jalan alaosa. Jos puudutuksen jälkeen ontuma lakkaa, voidaan päätellä kivun aiheuttajan olleen jalan alaosassa. Jos taas ontuma jatkuu, puudutetaan hieman korkeammalta jalasta ja tutkitaan uudestaan. Näin saadaan tärkeää informaatiota siitä, missä kohtaa jalkaa kipu on, ja voidaan hoitaa oikeaa kohtaa.

Kun Britille oli tehty ontumatutkimus, oli vuorossa sen hammashuolto. Yliopistollisella hevossairaalalla voidaan tutkia hampaita myös tähystämällä, jolloin hampaiden kuntoa päästään arvioimaan tarkemmin kuin vain suuhun katsomalla. Britiltäkin löytyi tässä vaiheessa jonkin verran kariesmuutosta. Kariesmuutokset on tärkeä havaita ajoissa, jolloin niiden etenemistä voidaan estää vähäsokerisella ruokavaliolla. Edetessään karies voi johtaa esimerkiksi hammasmurtumiin. Videolla näkyy hammastutkimusta ja eläinlääkäri Isa Immonen näyttää, miltä karies hevosen hampaassa näyttää.

Britiltä päädyttiin myös ottamaan verta IRAP-valmisteen tekoa varten. IRAP tarkoittaa hoitoa, jossa hevosen omasta verestä tehdään valmiste, jota pistetään niveleen ehkäisemään tulehdusta ja nivelmuutoksia. IRAP ei siis hoida jo syntynyttä tulehdusta tai nivelrikkoa, mutta se voi ennaltaehkäistä tulehduksen syntymistä. Uskon, että Britille tämä hoito on varmasti hyvä, koska kenttäratsastus vaativalla tasolla aiheuttaa huomattavaa rasitusta hevosen jaloille. IRAP mahdollistaa tämän rasituksen aiheuttamien nivelmuutosten ennaltaehkäisyä.

Viimeisenä Britille tehtiin mesoterapia lavan alueen lihasjäykkyyksien vähentämiseksi. Käytännössä kyseessä on siis hoito, jossa nesterakkuloita pistetään jäykän alueen ihoon. Neste levitessään auttaa lihaksia rentoutumaan. Mesoterapia oli nopea ja helpon oloinen hoitomuoto, jossa ei tarvitse edes käyttää lääkeaineita mahdollista puudutetta lukuunottamatta.

Saimme siis lähteä Britin kanssa ihan hyvillä mielin takaisin kotiin eläinlääkäristä. Talven aikana käymme vielä usemman kerran varsinaisissa IRAP-nivelpiikityksissä, jotta kevään kilpailujen aikana nivelet ovat mahdollisimman hyvin suojattuja. Samoin mesoterapiassa tulemme käymään uudestaankin, jotta lavan jäykkyydet saadaan mahdollisimman hyvin auki.

Kiitos Yliopistollinen hevossairaala ja Lotta Häyrinen!

Laura Lepistö puhui ratsastuksen urheilufoorumissa taitoluisteilijan urapolusta 25.11.2017. Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä oli monia yhtymäkohtia myös kilparatsastukseen, joskin taitoluisteilijan ura sijoittuu hyvin paljon nuorempaan ikään kuin tyypillinen ratsastajan urapolku. Esimerkiksi Laura itse on aloittanut luistelukoulussa jo 3,5-vuotiaana ja hän on viisivuotiaana harjoitellut jo 5-6 päivänä viikossa. Laura kuitenkin korosti, että harjoittelu ja myös kilpailut tehtiin leikin kautta. Lauran sanoikin, että hänestä oli aina hienoa mennä kilpailuissa areenalle ja hän nauti esiintymisestä.

Ala- ja yläkoulun Laura kävi normaalisti, mutta 1-2 päivänä viikossa harjoitteluun kuului aamujäät. Lapsuusiän harjoittelussa Laura korosti seuran ja ammattivalmennuksen merkitystä. Ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa Laura kävi 11-vuotiaana ja sen yhteydessä hän huomasi, että hänellä voisi olla lahjakkuutta taitoluisteluun. Näillä main leikkiminen vaihtui tavoitteelliseksi urheiluksi, mutta silti treenaaminen oli koko urheilun ajan hauskaa ja siitä tuli nauttia.

Laura puhui paljon mentaalivalmennuksesta ja sen merkityksestä. Taitoluistelu vaatii valtavaa henkistä kanttia ja Laura harjoitti sitä paljon urheilu-uransa aikana aloittaen jo alakouluikäisenä. Hän muun muassa puhui energian keskittämisestä. Mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata keskittää (etenkään negatiivista) energiaa. Keskittyminen kannattaa laittaa oleellisiin asioihin. Mentaalivalmennuksen ansioista Laura pystyi suorittamaan esimerkiksi ensimmäisissä arvokisoissaan omalla tasollaan ja olympialaisissa hän teki elämänsä parhaan suorituksen saaden siitä parhaan tuloksensa.

Mentaalivalmennus ei kattanut ainoastaan kilpailujännityksen hallitsemista vaan myös arjen optimointia. Se tarjosi ulkopuolisen henkilön, joka pystyi tarkastelemaan koko pakettia objektiivisesti. Laura korosti, että mentaalinen vahvuus ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan sitä voi kehittää samoin kuin fyysisiäkin ominaisuuksiaan.

Laura muistutti myös, että arki kulissien takana oli raakaa työntekoa. Huippu-urheiluun kuuluu myös epäonnistumisten sieto sekä never satisfied -asenne, jolloin pyritään aina vain parempiin ja parempiin suorituksiin. Prosessista kuuluu kuitenkin nauttia! Samalla Laura kuitenkin pohti, ettei liika into ole urheilijalle hyväksi. Liiallinen tekemisen ja näyttämisen halu aiheuttavat helposti loukkaantumisia, kun väsynyttä kroppaa ei kuunnella, vaan harjoitellaan siitä huolimatta. Lauran sanoin:  ”Urheilu on aina ollut minulle kaikki kaikessa, mutta se ei ole niin paljoa, että riskeeraisin terveyteni.”

Ratsastuksen urheilufoorumi pidettiin tänä vuonna lauantaina 25.11.2017. Minä olin ensimmäistä kertaa ilmoittautunut mukaan koko päiväksi, aikaisempina kolmena vuotena olen tullut seuraamaan vasta illan kenttäratsastuksen lajiseminaaria.

Päivä alkoi Laura Lepistön vetämällä luennolla, jolla hän kävi läpi urheilijan urapolkua taitoluistelijan näkökulmasta. Kyseessä oli motivoiva ja näkökulmia avaava luento, taitoluistelijan urapolku kun eroaa melko paljonkin ratsastajan vastaavasta. Urheilussa on kuitenkin lajien välillä aina myös yhteisiä asioita ja itseeni iski esimerkiksi Lauran mainitsema ”never satified” -asenne huippu-urheilussa sekä tietenkin urheilusta nauttiminen.

Aamupäivä jatkui Eamon McLaughlin vetämällä luennolla, jonka aihe oli ”From exiting young horse to gold medal winner – How the vet can help”. Eamonhan on kilpahevosiin erikoistunut eläinlääkäri, joka oli esimerkiksi tänä vuonna Göteborgin EM-kilpailuissa Suomen joukkueen eläinlääkärinä. Odotin tätä luentoa ja hänen iltapäivän tietoiskujaan siis todella innolla, koska sen lisäksi, että uskoin oppivani paljon ratsastajana, olin positiivinen, että saan ajatuksia myös tulevaisuuden eläinlääkärin ammattiin. Odotukseni täyttyivät sekä ratsastajana että eläinlääkäriopiskelijana ja sain Eamonin luennoista rutkasti motivaatiota myös opintoihini.

Iltapäivän tietoiskuihin porukka jakautui mielenkiintojensa mukaan eri luennoille. Itse jatkoin Eamonin kuuntelua kilpahevosten eläinlääkinnällisestä hoidosta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi ”Reilu peli ratsastuksessa”, ”Valmentajalla on väliä” ja ”Kenttäratsastuksen taitoarvostelu”.

Myöhemmin iltapäivällä siirryttiin lajiseminaareihin ja minä olin luonnollisesti ilmoittautunut kenttäseminaariin. Myös tämä kenttäratsastuksen lajiseminaari alkoi Eamon McLaughlin lyhyellä luennolla kestävyyslajien hevosten erityispiirteistä eläinlääkärin näkökulmasta. Käsittelimme esimerkiksi jännevammojen syntyä, hoitoa ja ennustetta.

Kenttäseminaari jatkui mm. hevosurheilun valmennuskeskuksen esittelyllä ja menneen sekä tulevan kilpailukalenterin läpikäymisellä. Keskustelimme myös ensi vuoden sääntömuutoksista sekä muista ajankohtaisista aiheista. Keskustelussa, samoin kuin koko kenttäseminaarissa, oli hyvä henki ja aion mennä paikalle myös ensi vuonna.

Luennoista ja niiden sisällöistä on tulossa vielä erikseen postausta. ?

Talvikauden ensimmäinen kenttäratsastuksen maajoukkueleiri järjestettiin viime viikonloppuna Ypäjällä. Valmennettavien määrää on tänä vuonna vähennetty ja olen hyvin iloinen, että olen päässyt tänäkin vuonna valmennukseen mukaan. Varsinaisia katsastuksia ei siis tänä vuonna ollut, vaan valmennettavat oli valittu tulosten perusteella. Jo tämä ensimmäinen leiri Ypäjällä oli siis varsinainen valmennus.

Itse olin tullut Britin kanssa Ypäjälle jo keskiviikkona, mutta varsinainen maajoukkuevalmennus alkoi perjantaina ja ratsastukset lauantaina. Pääsin kuitenkin hyödyntämään loistavia valmentautumismahdollisuuksia jo keskiviikosta lähtien, kun meillä oli Kari Nevalan estevalmennus. Torstaina kävimme puolestaan koulutunnilla ja perjantaiaamulla jumppasimme kavalettien avulla.

Perjantai-iltapäivällä alkoi varsinainen maajoukkuevalmennuksen ohjelma keskustelulla Piken ja Anna Hässön kanssa. Jokainen kävi yksitellen juttelemassa tulevan kilpailukauden suunnitelmista ja toiveistaan talven valmennuksia kohtaan. Teki todella hyvää puhua suunnitelmansa läpi kokeneempien ihmisten kanssa ja sainkin varmuutta omiin ajatuksiini.

Kun kaikki olivat käyneet keskustelemassa, oli meillä illalla vuorossa juoksutestit. Luvassa oli 7,5 kierrosta Opistohallin uraa pitkin eli 1500 metriä, tavoitteena juosta mahdollisimman nopeasti. Oma aikani oli 7:24, johon en ole erityisen tyytyväinen, mutta nyt tiedämme mistä lähdetään liikkeelle. Keväällä sitten toivottavasti saan alitettua seitsemän minuutin rajan. 🙂

Minun osaltani lauantai alkoi lääkärin kanssa keskustelulla ja lyhyellä terveystarkastuksella. Kulutinkin siellä aikaa puolisen tuntia aikataulutetun 15-20 minuutin sijaan ja opin uutta asiaa omasta terveydentilastani. Tästä sainkin kiirehtiä kuntosalille lihaskuntotesteihin, joissa mitattiin lihaskestävyyttä. Niihin tuloksiini olin kohtuullisen tyytyväinen, mutta parannettavaa toki löytyy.

Lääkärin ja kuntotestien jälkeen vuorossa oli Helena Källbladin yksityistunti. Helenalla on uskomaton taito nähdä ne pienet muutokset ratsastuksessa, joiden avulla saadaan hevosessa aikaan todella iso muutos. Britti liikkuikin todella hyvin valmennuksen lopussa, mutta saimmehyvää palautetta myös aikaisemmasta treenistämme.

Lauantaina illalla oli vielä luvassa venyttely-/rentoutushetki, joka tuli hektisen päivän jälkeen tarpeeseen.  Perjantai- ja lauantai-iltoina meillä oli myös yhteiset iltapalat, joilla saatiin puhuttua ajatuksia niin menneestä päivästä kuin myös tulevasta sekä tiivistettyä yhteishenkeä porukan sisällä.

Sunnuntaina oli luvassa vielä Piken estevalmennus, jossa tehtiin paljon jumppaa ja laukan säätelyä. Tässä vaiheessa Britin jaloissa rupesi jo painamaan viiden päivän valmennusputki, mutta todella hyvin se suoritti ja kuunteli pyyntöjä sekä ansaitsi paljon kehuja.

Kokonaisuudessaan tämä ensimmäinen kenttäratsastuksen maajoukkueleiri oli hyvin onnistunut. Sain todella paljon infoa niin lääkäriltä, kuntosalilta kuin tietenkin myös valmennuksista! Näillä ohjeilla eteenpäin. 🙂

Meidän normaaliarki Britin kanssa on edennyt, noh, normaalisti. Olemme käyneet tasaiseen tahtiin sekä este- että kouluvalmennuksissa ja parin viikon päästä edessä ovat maajoukkuekatsastukset Ypäjällä. Traileriin ja vetoautoon on nyt saatu talvirenkaatkin vaihdettua, joten talvi ei ainakaan meitä yllätä.

Kouluvalmennuksissa ollemme paneutuneet muun muassa takaosankäännöksiin. Onnistuneen takaosankäännöksen perustahan on hyvä, koottu käynti. Helposti käyntiä kokoessa askelpituuden lyhentymisen sijaan tai sen lisäksi tahti hidastuu ja tähän ongelmaan myös me olemme Britin kanssa törmänneet. Tällöin myös itse takaosankäännös on helposti turhan laaja ja ”valuva” aktiivisen marssimisen sijaan. Mutta sitähän varten me harjoittelemme, että tulisimme paremmiksi. 🙂

Estevalmennuksissa olemme keskittyneet rentouteen, rytmiin ja suoruuteen.  Olemme harjoitelleet myös lyhyitä lähestymisiä ja vähän haastavampia kaarevia teitä. Estekorkeus ollaan pidetty maltillisena nyt, kun seuraavan kilpailukauden alkuun on vielä kuukausitolkulla aikaa.

Britin lisäksi olen päässyt tutustumaan uusiin hevos- ja ponituttavuuksiin ratsastettavien hevosten merkeissä. Tämä on itselleni todella tärkeää, koska kaipaisin huomattavasti enemmän tunteja satulassa, kuin mitä yhden hevosen kanssa voi kerryttää ja olen kokenut olevani myös hyödyksi näiden hevosten koulutuksessa. Aikatauluihini mahtuu yhä lisää ratsastettavia, jos joku kaipaa hevosensa kanssa apua. 😉

Ratsastuksen lisäksi treenejä on päästy viime aikoina tekemään myös kuntosalilla. Olen osallistunut ratsastajien fysiikkatutkimukseen, jossa noin kuukausi sitten loppui kestävyysharjoitteluosuus. Kesän aikana en siis kuntosalille juurikaan eksynyt, mutta sen sijaan minut saattoi nähdä lenkkipolulla kolmesti viikossa. Nyt kun on tullut uusi jakso fysiikkatutkimuksessa, olen löytänyt tieni taas takaisin salillekin. Yllättävän nopeasti lihakset taas tottuvat salitreeniin, vaikka ensimmäiset kerrat melko tuskaisia olivatkin.

Harjoitus tekee mestarin.

Kenttäratsastuskilpailuissa kilpaillaan kolmessa osakokeessa yhden, kahden tai kolmen päivän aikana. Poikkeuksena tästä suuremmissa kansainvälisissä kilpailuissa kouluosuus on voitu jakaa kahdelle päivälle, jolloin kokonaisuudessaan kilpailut kestävät neljä päivää. Tällöinkin yksi ratsukko tekee kuitenkin kilpailusuorituksensa kolmen päivän aikana. Pitkän formaatin kilpailut (CCI1-4*) ovat aina kolmen päivän kilpailuja, lyhyen formaatin kilpailut (CIC1-3* sekä näitä helpommat luokat) voivat kestää myös lyhyemmän aikaa.

 

Ensimmäinen hevostarkastus

Pitkän formaatin kilpailuissa on aina ennen koko kilpailun alkua hevostarkastus. Käytännössä tämä tarkoittaa hevosen ja sen liikkeiden esittämistä kilpailueläinlääkärille. Hevostarkastuksen avulla voidaan varmistaa, että kilpailuun osallistuu vain hyvinvoivia hevosia.

Lyhyen formaatin kilpailuissa voi olla ensimmäinen hevostarkastus ennen koulukoetta, mutta se ei ole välttämätöntä. Mikäli erillistä hevostarkastusta ei ole (tai vaikka olisikin), hevosten liikkumistapa nähdään koulukokeessa.

Ensimmäinen osakoe

Kenttäratsastuksessa ensimmäinen osakoe on aina kouluratsastuskoe. Käytännössä siis ratsastetaan ennalta määrätty kouluohjelma mahdollisimman tarkasti ja keräten mahdollisimman paljon pisteitä. Eri luokissa käytettyjä kouluohjelmia löytyy sarjan edellisestä osasta.

Toinen osakoe

Toinen osakoe on pitkän formaatin kilpailuissa aina maastoestekoe. Siinä hypätään kiinteitä esteitä nimensä mukaisesti maastossa. Maastoestekoetta voi pitää kenttäratsastuksen suolana: tätä osuutta ei ole muissa ratsastuksen lajeissa. Maastokoe vaatii hevoselta ja ratsastajalta muun muassa kestävyyttä, sillä rata on useita kilometrejä pitkä. Eri tasojen ratojen pituuksia sekä esteiden määriä ja muita tietoja löydät täältä.

Lyhyen formaatin kilpailuissa toinen osakoe voi olla joko rataestekoe tai maastoestekoe. Erityisesti helpommissa luokissa rataestekoe on ennen maastoestekoetta, jotta voidaan varmistua ratsukoiden olevan vaadittavalla tasolla. Mikäli ei selviä rataestetehtävistä, on vastaavalla tasolla oleville maastoestetehtäville eteneminen turvallisuusriski.

Toinen hevostarkastus

Toisen ja kolmannen osakokeen välissä on aina hevostarkastus. Tämä voi siis olla käytännössä joko ensimmäinen ja ainoa hevostarkastus tai sitten toinen hevostarkastus. Tarkoitus on varmistaa hevosen kyky jatkaa viimeiseen osakokeeseen.  Erityisesti, jos maastoestekoe on ollut ennen hevostarkastusta, ei sen läpäiseminen ole välttämättä täysin läpihuutojuttu. Rankka maastokoe edellisenä päivänä tuo todella hyvin esille kaikki mahdolliset epäpuhtaudet hevosen liikkeessä ja jos hevonen ei liiku selvästi puhtaasti (ontumatta, tahdittamatta, symmetrisesti), ei se saa jatkaa kolmanteen osakokeeseen.

Kolmas osakoe

Pitkän formaatin kilpailuissa rataestekoe ratsastetaan viimeisenä. Tällöin se toimii testinä siitä, kuinka hyvin hevonen on palautunut edellisen päivän rankasta maastoestekokeesta. Tarkoitus on hypätä rataesterata mahdollisimman vähillä virhepisteillä eli tiputtamatta puomeja ja ilman kieltäytymisiä tai aikavirheitä. Tämä voi olla maastokokeen jälkeen huomattavasti vaikeampaa kuin mitä se olisi täysin palautuneella hevosella!

Lyhyessä formaatissa myös maastoestekoe voi toimia kolmantena osakokeena.

 

Lue myös Kenttäratsastuksen lyhyt oppimäärä -juttusarjan aikaisemmat osat

1. Luokkatasot ja niillä eteneminen
2. Estetyypit ja niiden vaativuus
3. Luokkatasojen vaatimukset

Mennellä viikolla Britin lepokaudesta ravistettiin viimeisetkin rippeet pois ja aloitimme taas normaalin treenaamisen useamman kerran viikossa. Viimeiset pari viikkoahan olemme kyllä käyneet kouluvalmennuksissa, mutta muuten olemme maastoilleet ja pitäneet kevyitä päiviä normaalia enemmän. Emme myöskään olleet hypänneet Hollannin kilpailuiden jälkeen.

Maanantaina aloitimme estevalmennuksella. Britti oli hyppytauosta huolimatta todella hyvä ja rento, sillä oli ilo hypätä. Aloitimme muutamalla yksittäisellä esteellä, jonka jälkeen tulimme pari kertaa lyhyen radan melko matalalla korkeudella.

Tiistaina lastasin Britin traileriin ja ajoin Ypäjälle treeneihin. Illalla olimme kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin jälleen kerran suoruuteen. Haimme myös tarkkuutta siirtymisiin sekä pohkeenväistöihin. Britti oli myös tiistaina todella hyvä, vaikka opeteltavaa totta kai riittää, jotta kouluprosentteja saadaan ensi kaudelle ylöspäin.

Keskiviikkona vuorossa oli puomi- ja kavalettiharjoittelua, teemana pohkeilla kääntäminen ja hevosen taivuttaminen. Kavaleteillahan tehtävän helppous aiheuttaa usein haasteita, kun hevonen ei itsessään syty kavaleteista samalla tavalla kuin isommilla esteillä. Jokainen askel tulee siis oikesti ratsastaa, jos haluaa harjoituksista täyden hyödyn irti.

Torstaina jatkoimme vielä Ypäjällä, kun vuorossa oli este- ja kenttäratsastajien fysiikkatutkimuksen toinen maneesimittaus. Kyseessä on siis tutkimus, johon olen Britin kanssa osallistunut ja nyt mitattiin sekä minun että Britin sykkeitä samalla, kun hyppäsimme esteradan 120 cm korkeudella. Lisäksi minulta mitattiin hengityskaasuja maskin avulla. Britti hyppäsi radan hyvin ja pääsimme lähtemään hyvillä mielin takaisin Helsinkiin. Sykedataa pääsemme näkemään myöhemmin.

Nyt neljän päivän tiiviimmän treeniputken jälkeen Britti saa pari päivää vähän hengähtää ja sitten taas jatkuvat treenit. Harjoitus tekee mestarin. 🙂

Britin ja minun viimeiset kilpailumme tälle kaudelle kilpailtiin elokuun viimeisenä viikonloppuna Hollannissa ja siitä seuraavana tiistaina minä istuin Suomessa luentosalissa enemmän tai vähemmän skarppina klo 8.15. Ylipäätään Suomeen olin tullut edellisenä yönä, joten pidempään en oikein olisi voinut Saksassa olla.

Britti lomaili Hollannin kisan jälkeen viikon Saksassa, jonka jälkeen se matkusti Suomeen saapuen perille seuraavana maanantaina. Britti oli kulkenut hyvin ja palautui matkasta nopeasti. Suomessa se sai jatkaa täyslomaansa syyskuun puoliväliin asti. Käytännössä tämä tarkoitti tarhailua ja talutuslenkkejä maastossa.

Edelleen Britti tekee normaalia kevyempää työtä ja saa palautua rauhassa melko intensiivisestä kesästä. Mielestäni on tärkeää muistaa antaa hevoselle myös kevyempiä kausia, jotta ne pysyvät terveinä ja motivoituneina. Kirjoitinkin kilpahevosen palautumiskaudesta Vetcaren Hevosesi hyväksi -sivustolle, kannattaa käydä lukemassa ajatuksiani aiheesta.

Olemme kuitenkin vähitellen palaamassa palautumiskaudelta normaalimpaan treeniin ja viime keskiviikkona meillä olikin syksyn ensimmäinen kouluvalmennus. Valmennus meni hyvin ja saimme hyvää palautetta kesän aikaisesta kehityksestä. Nyt tiedämme syksyn aloitustilanteen ja tavoitteet talven treenille. Tärkeintä on keskittyä edelleen meidän suoruuteemme: jos hevonen ei ole rehellisesti molemmilla pohkeilla ja tasaisella molempien ohjien tuntumalla, ei se voi myöskään liikkua rehellisesti selän läpi ylämäkeen.

Britin palautumiskauden seurauksena vuorokausiini vapautui aikaa, kun tallilla ei kestänyt päivittäin niin kauaa. Tämä aika on käytetty hyväksi tulevaisuuden suunnitteluun niin opiskeluiden kuin ratsastuksenkin kannalta sekä ihan puhtaaseen rentoutumiseen. Tavoitteet ovat edelleen korkealla ja nyt pitää vain kehittää reitti niiden saavuttamiseen.

Unelmat on tehty toteutettaviksi.