Opintojen aloitus eläinlääkiksessä

Yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.

Kun vähän aikaa sitten kirjoitin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan hakemisesta, ajattelin nyt kirjoittaa ajatuksistani varsinaisten opintojen aloittamisesta ja orientoivasta viikosta.

Tällä hetkellä eläinlääkäriksi opiskelu jakautuu kahteen vaiheeseen: ensimmäiseksi opetellaan, miten terve eläin toimii ja sen jälkeen opetellaan, miten sairaudet vaikuttavat eläimeen. Eläinlääkärille ei riitä tieto siitä, mitä lääkettä annetaan mihinkin sairauteen. Eikä se, että lisäksi tunnistaa sairauden. Eläinlääkärin pitää tietää vähintään perustasolla miksi mitäkin tehdään. Ja sehän tässä on kaikista mielenkiintoisinta! Ei siis vain mitä, vaan myös miksi.

Käytännössä opiskelusta ensimmäiset kolme vuotta ovat pääosin teoriaopintoja. Joitakin harjoitteluita on, mutta suurin osa niistä on lyhyitä, muutaman tunnin käytännön harjoitteluita, labroja tai sitten pidempiä maatilaharjoitteluita. Varsinaista eläinlääkintää aletaan harjoitella käytännössä neljännellä vuosikurssilla, kun pakollisiin opintoihin kuuluvat päivystysvuorot tulevat teoriaopintojen rinnalle. Opiskelijan tehtävänä on tällöin seurata potilaiden tutkimusta ja hoitoa sekä auttaa siinä oman osaamisensa rajoissa.

Viides vuosikurssi on käytännön oppimisen vuosi. Tällöin siirretään ensimmäisten opiskeluvuosien teoriat käytäntöön ja harjoitellaan Yliopistollisella eläinsairaalalla. Myös tällöin vastuu eläimen hoidosta on tietysti valmistuneella eläinlääkärillä, mutta myös opiskelijat saavat osallistua koko ajan enemmän tutkimuksiin ja hoitoihin. Kuudennen opiskeluvuoden ajaksi palataan vielä takaisin luentosaleihin opiskelemaan mm. elintarviketurvallisuutta sekä tekemään lisensiaatintyötä.

Ennen kuin varsinaiset eläinlääketieteelliset opinnot alkavat, on yliopistolla orientaatioviikko. Vaikka omasta orientaatioviikostani onkin jo muutama vuosi, on se mielestäni yhä yksi parhaista opintoviikoista. Kyseisen viikon tavoitteena on tutustua niihin ihmisiin, joiden kanssa tulee viettämään seuraavat kuusi vuotta sekä toki myös kampukseemme.

Porukkaan mukaan pääseminen opintojen alussa oli helppoa ja siitä on myös tehty mahdollisimman helppoa kaikille. Vuotta vanhempien opiskelijoiden porukka toimii tuutoreina ja kaikki on jaettu pienempiin tuutoriryhmiin. Ohjelmaa on sekä pienemmissä ryhmissä että koko vuosikurssin kesken. Ei siis tarvitse pelätä porukan ulkopuolelle jäämistä, sellainen ei kovin helposti ole edes mahdollista.

Orientoivalla viikolla on tietyt pakolliset luennot ja kierrokset, joilla on pakko olla paikalla. Suuri osa orientoivan viikon ohjelmasta on kuitenkin vapaaehtoista iltaohjelmaa. Suosittelen lämpimästi osallistumista myös siihen! Iltaohjelmaan kuului ainakin itselleni tutustumista paitsi uusiin opiskelukavereihini myös uuteen opiskelukaupunkiini.

Ylipäätään opiskelu eläinlääkiksessä on ollut suurin pirtein juuri sellaista, kuin millaiseksi olin sen ajatellutkin. Vaikein osa tämän alan opiskeluissa on kouluun pääseminen ja siinäkin onnistuu joka vuosi useita kymmeniä ihmisiä! Eläinlääkintä on harvoin siistiä sisätyötä, mutta jos ala kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti hakemista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *