Postaus toteutettu yhteistyössä Yliopistollisen Eläinsairaalan kanssa.
Hypätään ajassa neljä vuotta taaksepäin. 16.2.2014. Kevään ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset olivat takana, mutta loput vielä tulevaisuudessa. Myöhemmin keväällä oli kuitenkin luvassa vielä jännittävämpi koe: eläinlääketieteellisen tiedekunnan valintakoe.
Kun hain opiskelemaan eläinlääkikseen, perustui valintakokea lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärään ja tämä sama pätee edelleen. Näistä minä suoritin ylioppilaskirjoituksissa kemian ja fysiikan. Myös biologiasta suoritin kaikki lukion kurssit, mutta kirjoittamassa en sitä käynyt. Olin siis periaatteessa opiskellut koko valintakokeen laajuuden, mutta se harvoin yksinään riittää siihen, että pääsee opiskelemaan eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.
Valintakokeessa on usein muiden tehtävien lisäksi laaja aineistotehtävä. Käytännössä siis kyseessä on luetunymmärtämistehtävä, jossa tieteellistä tekstiä tulee lukea nopeasti ja sitä pitää osata tulkita. Valintakoetilanteessa tehtävien teossa tulee yleensä todella kiire, koska tehtäviä on paljon suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Ei siis ole mikään ihme, jos kaikkia tehtäviä ei ehdi tehdä eikä niitä välttämättä tarvitsekaan ehtiä tehdä.
Ei siis riitä, että osaa kaikki kemian laskut, fysiikan kaavat ja biologian termit. Tietoa pitää osata soveltaa ja painetta pitää sietää koetilanteessa. Jos johonkin tehtävään ei osaa heti vastata, kannattaa siirtyä seuraavaan tehtävään ja palata myöhemmin takaisin, jos aikaa riittää. Tämä piti ainakin minun opetella erikseen ennen valintakoetta.
Miten valmistauduin valintakokeeseen?
Kun tiesin, mitä odottaa valintakokeelta, piti minun valmistautua siihen niin hyvin kuin mahdollista. Minulle on aina sopinut aikataulutettu opiskelu, johon on myös tauoille määritelty tietty aika. Valmistautuessani kokeeseen opiskelin kuutena päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä. Tämä oli minulle hyvä määrä, jonka jaksoin keskittyä opiskelemaan kunnolla ja riittävä siihen, että ehdin käydä kaikki aiheet huolella läpi.
Käytännössä aamulla kaivoin työpöydälleni paitsi omat lukiokirjani, myös veljieni vanhat lukiokirjat. Olimme käyneet eri lukiota, jolloin myös käytettävät kirjasarjat olivat erilaisia ja siten niiden vertailu oli hyvinkin hyödyllistä. Samalla kirjoitin vihkooni muistiinpanoja eri aiheista, koska minulle kirjoittaminen on toiminut hyvänä tapana opetella asioita. Tärkeäksi koin myös lukuisten laskujen laskemisen, koska valintakokeessa tarvitaan paljon laskurutiinia. Riittävä laskurutiini mahdollistaa nopean laskemisen silloinkin, kun tilanne on jännittävä.
Opiskelutapa miettiessä ei kuitenkaan kannata jäädä siihen tapaan, mitä on aina tehnyt tai siihen tapaan, mitä kaikki muut käyttävät. Ennemmin kannattaa etsiä niitä tapoja, joilla oppii parhaiten. Joku kuuntelee lenkkeillessä aiheeseen liittyviä äänitteitä, joku pirtää kuvia ja kaavioita, joku sulkee silmät ja kuvittelee itsensä aiheeseen liittyvään ympäristöön ja joku lukee kirjaa tuntitolkulla. Samoin kannattaa miettiä ja kokeilla, mihin aikaan vuorokaudesta opiskelu on itselle tehokkainta.
Lukemisen lisäksi paineensietokyvyn harjoittelua
Mielestäni minulla on ollut melko hyvä paineensietokyky aina. Silti koin, että minun on tärkeää harjoitella sitä ennen eläinlääketieteen valintakoetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, on valintakoe stressaava paikka. Koe on yksi elämän tärkeimmistä, koska se on pakko läpäistä, jos haluaa unelmiensa opiskelupaikkaan. Samalla valintakokeessa on kiire eikä muistikatkoksiin juurikaan ole varaa. Stressaavaa tilannetta ei kuitenkaan saisi stressata ainakaan liiaksi.
Itse harjoittelin paineensietokykyä tekemällä edellisen vuoden valintakokeen samassa ajassa kuin siihen oikeastikin oli varattu ja mahdollisimman aidossa ympäristössä eväineen ja kellotauluineen. Tällä opettelin sitä, että oikeasti siirryn heti seuraavaan tehtävään, jos en edelliseen tiedä vastausta. Lisäksi sain rutiinia sellaisista tehtävistä, joita valintakokeissa oikeasti on. Nämä tyypiltään voivat erota melko paljonkin lukion koekysymyksistä.
Nykyään, kun olen kilparatsastuksen avulla oppinut paljon lisää paineensietokyvystä, yhdistäisin opiskeluuni myös mielikuvaharjoittelun. Oikeastaan kilpasuoritus ja esimerkiksi valintakoe eivät perusperiaatteeltaan eroa juurikaan toisistaan. Molemmissa halutaan antaa itsestään kaikkemme ja tehdä paras mahdollinen suoritus, johon vain pystytään.
Suurin ongelma ei usein ole fyysinen osaaminen vaan henkinen jäätyminen. Kun tämän huomioi ennen H-hetkeä, on valmistautuminen aivan eri tasolla.