Katse tulevaisuuteen

Viime aikoina olen kirjoittanut enemmän opiskelustani, mutta nyt on aika taas palata urheilun pariin. Britin sairasloman takia ensi kesän suunnitelmat ovat muuttuneet, mutta miten meillä on nyt idea jatkaa tästä eteenpäin?

© Meeri Ylänen

Britin kannalta tilanne on vielä epävarma. On epätodennäköistä, että sen kanssa tulisin enää kilpailemaan, mutta vielä tutkimukset ovat kesken. Ainakin mestaruuskilpailuhaaveet on saanut jo melko pitkälti haudata. Britin jatko selviää asteittain ja tilanteen kanssa eletään päivä kerrallaan sekä toivotaan parasta.

Omalta osaltani jatko on vähän selvempää, vaikka esimerkiksi kilpailukautta ei voi suunnitella samalla lailla kuin tutun hevosen kanssa. Olen päässyt nyt ratsastamaan useilla eri hevosilla. Osa on nuorempia ja kokemattomampia, osa aikuisia ja täysin koulutettuja. Tämä on erittäin arvokasta kokemusta itselleni ja olen päässyt asteittain taas panostamaan kunnolla lajiharjoitteluun.

Etsin myös vähitellen itselleni uutta hevosta. Koska etsinnässä on ensisijaisesti nuori hevonen, tulee todennäköisesti kulumaan useampi vuosi, ennen kuin kilpailen uudestaan kansainvälisellä tasolla. Kuitenkin seuraavan kerran, kun kilpailen samalla tasolla kuin viime vuonna, tulen olemaan paljon kokeneempi kuin nyt.

Vaikka Britin kenttäkilpailu-ura saattaakin olla jo valitettavasti takana, eivät omat tavoitteeni ole muuttuneet mihinkään. Niiden saavuttamisessa voi kestää alkuperäistä suunnitelmaa kauemmin, mutta onneksi ratsastuksessa urheilu-ura ei pääty alle 30-vuotiaana kuten monissa lajeissa.

Minä aion kilpailla vielä pitkään sen jälkeen, kun Britti ei enää kilpaile. Sen vuoksi esimerkiksi Facebook-sivuni nimi, Johanna Soiluva & Very British, tulee jossain vaiheessa vaihtumaan. Uusi nimi tulee olemaan JQ Eventing.

Myöhemmin JQ-alkuliite (jonka tausta on lempinimessäni) tulee toivottavasti tutuksi myös Vet-lisäyksen kanssa. Aivan vielä nimen vaihtuminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista.

Opintojen aloitus eläinlääkiksessä

Yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.

Kun vähän aikaa sitten kirjoitin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan hakemisesta, ajattelin nyt kirjoittaa ajatuksistani varsinaisten opintojen aloittamisesta ja orientoivasta viikosta.

Tällä hetkellä eläinlääkäriksi opiskelu jakautuu kahteen vaiheeseen: ensimmäiseksi opetellaan, miten terve eläin toimii ja sen jälkeen opetellaan, miten sairaudet vaikuttavat eläimeen. Eläinlääkärille ei riitä tieto siitä, mitä lääkettä annetaan mihinkin sairauteen. Eikä se, että lisäksi tunnistaa sairauden. Eläinlääkärin pitää tietää vähintään perustasolla miksi mitäkin tehdään. Ja sehän tässä on kaikista mielenkiintoisinta! Ei siis vain mitä, vaan myös miksi.

Käytännössä opiskelusta ensimmäiset kolme vuotta ovat pääosin teoriaopintoja. Joitakin harjoitteluita on, mutta suurin osa niistä on lyhyitä, muutaman tunnin käytännön harjoitteluita, labroja tai sitten pidempiä maatilaharjoitteluita. Varsinaista eläinlääkintää aletaan harjoitella käytännössä neljännellä vuosikurssilla, kun pakollisiin opintoihin kuuluvat päivystysvuorot tulevat teoriaopintojen rinnalle. Opiskelijan tehtävänä on tällöin seurata potilaiden tutkimusta ja hoitoa sekä auttaa siinä oman osaamisensa rajoissa.

Viides vuosikurssi on käytännön oppimisen vuosi. Tällöin siirretään ensimmäisten opiskeluvuosien teoriat käytäntöön ja harjoitellaan Yliopistollisella eläinsairaalalla. Myös tällöin vastuu eläimen hoidosta on tietysti valmistuneella eläinlääkärillä, mutta myös opiskelijat saavat osallistua koko ajan enemmän tutkimuksiin ja hoitoihin. Kuudennen opiskeluvuoden ajaksi palataan vielä takaisin luentosaleihin opiskelemaan mm. elintarviketurvallisuutta sekä tekemään lisensiaatintyötä.

Ennen kuin varsinaiset eläinlääketieteelliset opinnot alkavat, on yliopistolla orientaatioviikko. Vaikka omasta orientaatioviikostani onkin jo muutama vuosi, on se mielestäni yhä yksi parhaista opintoviikoista. Kyseisen viikon tavoitteena on tutustua niihin ihmisiin, joiden kanssa tulee viettämään seuraavat kuusi vuotta sekä toki myös kampukseemme.

Porukkaan mukaan pääseminen opintojen alussa oli helppoa ja siitä on myös tehty mahdollisimman helppoa kaikille. Vuotta vanhempien opiskelijoiden porukka toimii tuutoreina ja kaikki on jaettu pienempiin tuutoriryhmiin. Ohjelmaa on sekä pienemmissä ryhmissä että koko vuosikurssin kesken. Ei siis tarvitse pelätä porukan ulkopuolelle jäämistä, sellainen ei kovin helposti ole edes mahdollista.

Orientoivalla viikolla on tietyt pakolliset luennot ja kierrokset, joilla on pakko olla paikalla. Suuri osa orientoivan viikon ohjelmasta on kuitenkin vapaaehtoista iltaohjelmaa. Suosittelen lämpimästi osallistumista myös siihen! Iltaohjelmaan kuului ainakin itselleni tutustumista paitsi uusiin opiskelukavereihini myös uuteen opiskelukaupunkiini.

Ylipäätään opiskelu eläinlääkiksessä on ollut suurin pirtein juuri sellaista, kuin millaiseksi olin sen ajatellutkin. Vaikein osa tämän alan opiskeluissa on kouluun pääseminen ja siinäkin onnistuu joka vuosi useita kymmeniä ihmisiä! Eläinlääkintä on harvoin siistiä sisätyötä, mutta jos ala kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti hakemista!

Neljännen vuosikurssin opintoja

Varsinaisia teoriaopintoja eläinten sairauksista ja niiden hoitamisesta on tässä vaiheessa vuotta jäljellä enää kolmisen kuukautta. Sen jälkeen alkaa opintojen puolesta kesäloma ja syksyllä intensiiviset viidennen vuoden opinnot. Viidennellä vuosikurssilla luvassa on käytännön harjoittelua ja vähintään tärkeimmät teoria-asiat pitäisi osata jo tämän kevään jälkeen.

© Meeri Ylänen

Aikaisemmin neljännen vuoden aikana olemme jo käsitelleet pieneläinten ja hevosten sairaudet. Tahti on reipas ja uutta asiaa tulee paljon, mutta samalla nämä aiheet ovat juuri niitä, joita varten olen eläinlääkikseen halunnut.

Tällä hetkellä meillä on meneillään lisääntymistieteiden kurssi, jolla käydään hevosten, sikojen, märehtijöiden ja pieneläinten lisääntymistä. Aiheina ovat muun muassa siemennykset, synnytysvaikeudet ja utaresairaudet. Tämä kurssi kestää maaliskuun loppupuolelle asti, mutta välissä saamme tuulettua viikon verran lomalla (tai töissä) väliviikolla.

Lisääntymistieteiden kurssin jälkeen vuorossa on tuotantoeläinten terveydenhuolto ja sairaudet.  Tämä tuotantoeläinkurssi jatkuu toukokuulle asti, joten ajankohdallisesti se sijoittuisi siihen aikaan, jolloin voisin lähteä ulkomaille ratsastamaan ja kilpailemaan. Kyseisellä kurssilla on kuitenkin paljon läsnäolopakollisia harjoitteluja, joita ei pysty suorittamaan etänä. Käytännössä jos siis lähden Britin kanssa ulkomaille keväällä, en pysty suorittamaan opintojani alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kevään viimeisenä kurssina on vielä teurastamohygienian kurssi, joka kestää reilun viikon. Sen jälkeen, kesäkuun alussa, meillä alkaa opintojen puolesta kesäloma. Kesällä meillä on mahdollisuus suorittaa myös viidennen vuoden opintoja 2-4 viikkoa. Tällöin viidennen vuoden aikana saa tuon kaksi tai neljä viikkoa lomaa. Itselläni on suunnitelmissa suorittaa juhannuksen tienoilla 2 viikkoa vitosvuoden opintoja Hevossairaalalla, jolloin pystyn saamaan lomaa elokuun lopussa PM-kilpailuja varten.

Eläinlääkiksen valintakokeeseen valmistautuminen

Postaus toteutettu yhteistyössä Yliopistollisen Eläinsairaalan kanssa.

Hypätään ajassa neljä vuotta taaksepäin. 16.2.2014. Kevään ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset olivat takana, mutta loput vielä tulevaisuudessa. Myöhemmin keväällä oli kuitenkin luvassa vielä jännittävämpi koe: eläinlääketieteellisen tiedekunnan valintakoe.

Kun hain opiskelemaan eläinlääkikseen, perustui valintakokea lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärään ja tämä sama pätee edelleen.  Näistä minä suoritin ylioppilaskirjoituksissa kemian ja fysiikan. Myös biologiasta suoritin kaikki lukion kurssit, mutta kirjoittamassa en sitä käynyt. Olin siis periaatteessa opiskellut koko valintakokeen laajuuden, mutta se harvoin yksinään riittää siihen, että pääsee opiskelemaan eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.

Valintakokeessa on usein muiden tehtävien lisäksi laaja aineistotehtävä. Käytännössä siis kyseessä on luetunymmärtämistehtävä, jossa tieteellistä tekstiä tulee lukea nopeasti ja sitä pitää osata tulkita. Valintakoetilanteessa tehtävien teossa tulee yleensä todella kiire, koska tehtäviä on paljon suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Ei siis ole mikään ihme, jos kaikkia tehtäviä ei ehdi tehdä eikä niitä välttämättä tarvitsekaan ehtiä tehdä.

Ei siis riitä, että osaa kaikki kemian laskut, fysiikan kaavat ja biologian termit. Tietoa pitää osata soveltaa ja painetta pitää sietää koetilanteessa. Jos johonkin tehtävään ei osaa heti vastata, kannattaa siirtyä seuraavaan tehtävään ja palata myöhemmin takaisin, jos aikaa riittää. Tämä piti ainakin minun opetella erikseen ennen valintakoetta.

Miten valmistauduin valintakokeeseen?

Kun tiesin, mitä odottaa valintakokeelta, piti minun valmistautua siihen niin hyvin kuin mahdollista. Minulle on aina sopinut aikataulutettu opiskelu, johon on myös tauoille määritelty tietty aika. Valmistautuessani kokeeseen opiskelin kuutena päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä. Tämä oli minulle hyvä määrä, jonka jaksoin keskittyä opiskelemaan kunnolla ja riittävä siihen, että ehdin käydä kaikki aiheet huolella läpi.

Käytännössä aamulla kaivoin työpöydälleni paitsi omat lukiokirjani, myös veljieni vanhat lukiokirjat. Olimme käyneet eri lukiota, jolloin myös käytettävät kirjasarjat olivat erilaisia ja siten niiden vertailu oli hyvinkin hyödyllistä. Samalla kirjoitin vihkooni muistiinpanoja eri aiheista, koska minulle kirjoittaminen on toiminut hyvänä tapana opetella asioita. Tärkeäksi koin myös lukuisten laskujen laskemisen, koska valintakokeessa tarvitaan paljon laskurutiinia. Riittävä laskurutiini mahdollistaa nopean laskemisen silloinkin, kun tilanne on jännittävä.

Opiskelutapa miettiessä ei kuitenkaan kannata jäädä siihen tapaan, mitä on aina tehnyt tai siihen tapaan, mitä kaikki muut käyttävät. Ennemmin kannattaa etsiä niitä tapoja, joilla oppii parhaiten. Joku kuuntelee lenkkeillessä aiheeseen liittyviä äänitteitä, joku pirtää kuvia ja kaavioita, joku sulkee silmät ja kuvittelee itsensä aiheeseen liittyvään ympäristöön ja joku lukee kirjaa tuntitolkulla.  Samoin kannattaa miettiä ja kokeilla, mihin aikaan vuorokaudesta opiskelu on itselle tehokkainta.

Lukemisen lisäksi paineensietokyvyn harjoittelua

Mielestäni minulla on ollut melko hyvä paineensietokyky aina. Silti koin, että minun on tärkeää harjoitella sitä ennen eläinlääketieteen valintakoetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, on valintakoe stressaava paikka. Koe on yksi elämän tärkeimmistä, koska se on pakko läpäistä, jos haluaa unelmiensa opiskelupaikkaan. Samalla valintakokeessa on kiire eikä muistikatkoksiin juurikaan ole varaa. Stressaavaa tilannetta ei kuitenkaan saisi stressata ainakaan liiaksi.

Itse harjoittelin paineensietokykyä tekemällä edellisen vuoden valintakokeen samassa ajassa kuin siihen oikeastikin oli varattu ja mahdollisimman aidossa ympäristössä eväineen ja kellotauluineen. Tällä opettelin sitä, että oikeasti siirryn heti seuraavaan tehtävään, jos en edelliseen tiedä vastausta.  Lisäksi sain rutiinia sellaisista tehtävistä, joita valintakokeissa oikeasti on. Nämä tyypiltään voivat erota melko paljonkin lukion koekysymyksistä.

Nykyään, kun olen kilparatsastuksen avulla oppinut paljon lisää paineensietokyvystä, yhdistäisin opiskeluuni myös mielikuvaharjoittelun. Oikeastaan kilpasuoritus ja esimerkiksi valintakoe eivät perusperiaatteeltaan eroa juurikaan toisistaan. Molemmissa halutaan antaa itsestään kaikkemme ja tehdä paras mahdollinen suoritus, johon vain pystytään.

Suurin ongelma ei usein ole fyysinen osaaminen vaan henkinen jäätyminen. Kun tämän huomioi ennen H-hetkeä, on valmistautuminen aivan eri tasolla.

Talvikuvia

Viime viikolla sain ystäväni mukaan tallille kameran kanssa ja otimme muutamia kuvia lähes talvisissa maisemissa. Sää nyt ei ihan kaikista talvisin ollut, mutta Britti poseerasi mukavasti ja kuvista tuli mielestäni oikein kivoja.  Alla olevat kuvat olivat minun suosikkejani, mikä on sinun suosikkisi?

 

1.
© Meeri Ylänen
2.
© Meeri Ylänen
3.
© Meeri Ylänen
4.
© Meeri Ylänen
5.
© Meeri Ylänen
6.
© Meeri Ylänen
7.
© Meeri Ylänen
8.
© Meeri Ylänen
9.
© Meeri Ylänen
10.
© Meeri Ylänen
11.
© Meeri Ylänen
12.
© Meeri Ylänen
13.
© Meeri Ylänen
14.
© Meeri Ylänen

 

Minun viikonloppuni

Viikonloppuni ohjelma vaihtelee melko paljon eri viikkojen välillä. Milloin ollaan Ypäjällä, milloin päivystysvuorossa Eläinsairaalalla ja milloin vain kotona. Viime viikonloppuni ohjelma oli seuraavanlainen.

Lauantai 27.1.

7.00 Herätys

7.30 Viikin monitoimitalolle juoksumatolle. Tänään vuorossa oli 30min kevyt hölkkäily. Harvemmin käyn aamulla salilla, mutta tänään ei muuhun aikaan olisi ehtinyt.

8.15 Takaisin kotona. Aamupala, suihkussa käynti, meikkaus yms. aamutoimet. Viimeisenä ennen lähtöä piti tietenkin katsoa jakso Muumeja. 🙂

9.10 Lähtö tallille. Britin kanssa kävimme jumppailemassa suhteellisen tyhjässä maneesissa. Britti oli virkeä ja iloinen, samoin ratsastaja.

11-14 Töissä Satula.comissa.

14.30 Käynti kotona syömässä välipalaa ja hakemassa tavaroita illan päivystysvuoroon.

15-22 Päivystysvuoro Hevossairaalalla. Vuorossa oli tekemistä, mutta ei hirveää kiirettä. Vuoron loppu kuitenkin venähti siten, että vasta klo 22.50 pääsi lähtemään kotia kohti.

23 Iltapala, lyhyet venyttelyt ja nukkumaan noin klo 23.30.

 

Sunnuntai 28.1.

7.00 Herätys ja normaalit aamutoimet.

7.40 Lähtö Eläinsairaalalle päivystysvuoroon

8-15 Päivystysvuoro Pieneläinsairaalalla. Kun oli edellisen illan ollut päivystämässä Hevossairaalan puolella, oli mukavaa vaihtelua olla nyt tekemisissä pieneläinten kanssa.

15.15 Ruoka. Päivystysvuoron jälkeen oli hyvä aikaa syödä kunnollinen lounas ja pitää lyhyt ruokalepo ennen kotiin lähtemistä.

17 Tallille. Tänään Britillä oli vapaapäivä, joten nyt oli hyvää aikaa klipata se. Kävimme lisäksi lyhyellä kävelylenkillä.

© Meeri Ylänen

20.30 Kotona. Venyttelin 30 minuuttia.

21 Suihku ja muut iltatoimet. Nukkumassa olin 21.30. Pyrin nukkumaan yhdeksän tuntia yössä aina kun mahdollista. Seuraavana aamuna herätys oli 6.30, joten yhdeksän tuntia täyttyi mukavasti.

 

Katsaus loppuvuoteen

Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa on tapahtunut Britin kanssa paljon asioita, joista en ole ehtinyt lainkaan blogissa kertomaan. Vaikka vuosi on toki jo vaihtunut, ajattelin vielä hetkeksi palata menneesen ja kerrata joulukuun sekä alkuvuoden tapahtumat.

© Meeri Ylänen

Markus Scharmannin estekurssi

4.-5.12. olimme Britin kanssa mukana Marcus Scharmannin estevalmennuksessa Ypäjällä.  Meille suurimmaksi haasteeksi nousi tasaisen rytmin ylläpitäminen radan läpi, mutta saimme hyvin ajatuksesta kiinni ja varsinkin toisen päivän valmennus oli jo hyvin onnistunut. Marcus piti molempina päivinä myös teorialuennot, joissa käsiteltiin eritasoisille hevosille ja ratsastajille sopivia esteharjoituksia.

 

Itsenäisyyspäivän harjoituskoulukisat

Edustamani seura Helsingin Wiisikot järjestivät itsenäisyyspäivänä harjoituskoulukisat, joissa jokainen sai ratsastaa vapaavalintaisen radan. Ratsukoista palkittiin kuusi parasta saadun prosenttituloksen mukaan ratsastetun ohjelman vaativuudesta riippumatta. Britin kanssa suoritimme He A:1 radan mukavan tasaisesti ja saimmekin tulokseksi ilahduttavan 67,115 %. Tällä tuloksella olimme 26 osallistujan joukosta toisia.

 

Fysiikkatutkimuksen laboratoriomittaus

Hieman ennen joulukuun puoltaväliä hyppäsin autoon ja ajoin Helsingistä Jyväskylään este- ja kenttäratsastajien fysiikkatutkimuksen viimeiseen laboratoriomittaukseen. Tutkimuksessa mitattiin eri lihasten voimatasoja ja hapenottokykyä. Tulokseni olivat heikommat kuin edellisessä mittauksessa kesän alussa, mutta se antoi toisaalta hyvää motivaatiota salitreeneihen.

 

Joulukuun maajoukkueleiri

15.-17.12. suunnattiin taas Britin kanssa Ypäjälle, kun vuorossa oli maajoukkueleiri. Kahden estevalmennuksen lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa sekä opettelimme teoriaa luennon verran. Estevalmennukset sujuivat Britin kanssa hyvin ja jousiammunta oli todella hauska kokemus! Samalla opin, että vaikka olen oikeakätinen, tähtään vasemmalla silmällä! Tämän vuoksi jouduin myös ampumaan vasenkätisesti, joka on mielestäni loistava tekosyy vaihteleviin tuloksiin. 😀

 

Visiitti Hevossairaalalla

Heti maajoukkueleirin jälkeen kävimme Britin kanssa vuositarkastuksessa Yliopistollisella eläinsairaalalla. Käynnistämme voit lukea lisää edellisestä postauksesta:  Hevosen vuositarkastus.

 

Joulun ja vuodenvaihteen päivystykset

Nämä eivät – onneksi – Brittiä koskeneet, mutta itse vietin joulun ja uudenvuoden ympärillä lomani hyvin pitkälti valinnaisella päivystyskurssilla. Päivystin sekä pieneläinsairaalalla että hevossairaalalla ja sain valtavasti uutta oppia! Pitkien päivien (ja öiden) jälkeen kyllä maistui muutamat vapaapäivät, jotka kulutettiin univelkoja pois nukkuen.

Tammikuun maajoukkueleiri

Seuraava maajoukkueleiri oli heti tammikuun alussa ja tällöin vuorossa oli Helena Källbladin kouluvalmennukset. Otimme Britin kanssa tapamme mukaisesti pieni varaslähtö Ypäjälle, kun olimme siellä jo torstaina. Tuollaiset useamman päivän valmennusputket tekevät kyllä aina niin hyvää, kun saa paremmin kiinni siitä, mitä koitetaan muuttaa. Näiden jälkeen täytyy vain aina muistaa pitää hieman kevyempi jakso, ettei rasiteta hevosta liikaa.

Hevosen vuositarkastus

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.

Hevonen ei ole luontaisesti tottunut sellaiseen rasitukseen, mihin se meidän pyytämänä joutuu. Luontaisesti villihevoset ovat lähes jatkuvassa rauhallisessa liikkeessä, mutta ne eivät hyppää esteratoja, suorita kouluohjelmia tai ravaa kärryjen edessä mahdollisimman nopeasti. Koska me aiheutamme hevoselle luonnotonta rasitusta, on meillä myös vastuu hoitaa hevosiamme niin, että tämä rasitus aiheuttaisi niille mahdollisimman vähän ongelmia. Tämä hoito sisältää hyvän hevosenpidon lisäksi mielestäni säännölliset eläinlääkärintarkastukset, vaikka oireita ei olisikaan havaittavissa. Hyvässä eläinlääkärintarkastuksessa voidaan huomata jo pienet ongelmat ja ne voidaan hoitaa jo ennen kuin ne alkavat vaivaamaan hevosta.

Itse käyn Britin kanssa ns. vuositarkastuksessa kahdesti vuodessa: kilpailukauden jälkeen ja sitä ennen. Mikäli mitään oireita ilmenee, eläinlääkärikäyntien määrä lisääntyy. Tänä vuonna tarkastuksen ajankohdaksi valikoitui maanantai 18.12. ja paikaksi Yliopistollinen hevossairaala. Eläinlääkärinämme toimi Lotta Häyrinen.

Tarkastuksessa tutkittiin Britti ensin tunnustelemalla se läpi ja esimerkiksi taivuttelemalla jalkojen niveliä. Tässä vaiheessa sillä huomattiinkin lihasjäykkyyttä vasemmassa lavassa, jota hoidettiin tutkimuksen jälkeen mesoterapialla. Tunnusteluiden jälkeen jatkettiin juoksuttamalla sekä suoralla uralla että ympyräuralla. Ensimmäiset juoksutukset tehtiin ilman nivelten taivutuksia, mutta Britille tehtiin myös normaalit taivutuskokeet.

Eläinlääkäri Lotta Häyrinen tunnusteli Britin selkää.

Jos jossain vaiheessa ontumatutkimusta ontumaa ilmenee, voidaan sitä paikallistaa puudutusten avulla. Aluksi puudutetaan jalan alaosa. Jos puudutuksen jälkeen ontuma lakkaa, voidaan päätellä kivun aiheuttajan olleen jalan alaosassa. Jos taas ontuma jatkuu, puudutetaan hieman korkeammalta jalasta ja tutkitaan uudestaan. Näin saadaan tärkeää informaatiota siitä, missä kohtaa jalkaa kipu on, ja voidaan hoitaa oikeaa kohtaa.

Kun Britille oli tehty ontumatutkimus, oli vuorossa sen hammashuolto. Yliopistollisella hevossairaalalla voidaan tutkia hampaita myös tähystämällä, jolloin hampaiden kuntoa päästään arvioimaan tarkemmin kuin vain suuhun katsomalla. Britiltäkin löytyi tässä vaiheessa jonkin verran kariesmuutosta. Kariesmuutokset on tärkeä havaita ajoissa, jolloin niiden etenemistä voidaan estää vähäsokerisella ruokavaliolla. Edetessään karies voi johtaa esimerkiksi hammasmurtumiin. Videolla näkyy hammastutkimusta ja eläinlääkäri Isa Immonen näyttää, miltä karies hevosen hampaassa näyttää.

Britiltä päädyttiin myös ottamaan verta IRAP-valmisteen tekoa varten. IRAP tarkoittaa hoitoa, jossa hevosen omasta verestä tehdään valmiste, jota pistetään niveleen ehkäisemään tulehdusta ja nivelmuutoksia. IRAP ei siis hoida jo syntynyttä tulehdusta tai nivelrikkoa, mutta se voi ennaltaehkäistä tulehduksen syntymistä. Uskon, että Britille tämä hoito on varmasti hyvä, koska kenttäratsastus vaativalla tasolla aiheuttaa huomattavaa rasitusta hevosen jaloille. IRAP mahdollistaa tämän rasituksen aiheuttamien nivelmuutosten ennaltaehkäisyä.

Viimeisenä Britille tehtiin mesoterapia lavan alueen lihasjäykkyyksien vähentämiseksi. Käytännössä kyseessä on siis hoito, jossa nesterakkuloita pistetään jäykän alueen ihoon. Neste levitessään auttaa lihaksia rentoutumaan. Mesoterapia oli nopea ja helpon oloinen hoitomuoto, jossa ei tarvitse edes käyttää lääkeaineita mahdollista puudutetta lukuunottamatta.

Saimme siis lähteä Britin kanssa ihan hyvillä mielin takaisin kotiin eläinlääkäristä. Talven aikana käymme vielä usemman kerran varsinaisissa IRAP-nivelpiikityksissä, jotta kevään kilpailujen aikana nivelet ovat mahdollisimman hyvin suojattuja. Samoin mesoterapiassa tulemme käymään uudestaankin, jotta lavan jäykkyydet saadaan mahdollisimman hyvin auki.

Kiitos Yliopistollinen hevossairaala ja Lotta Häyrinen!

Laura Lepistö – taitoluistelijan urapolku

Laura Lepistö puhui ratsastuksen urheilufoorumissa taitoluisteilijan urapolusta 25.11.2017. Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä oli monia yhtymäkohtia myös kilparatsastukseen, joskin taitoluisteilijan ura sijoittuu hyvin paljon nuorempaan ikään kuin tyypillinen ratsastajan urapolku. Esimerkiksi Laura itse on aloittanut luistelukoulussa jo 3,5-vuotiaana ja hän on viisivuotiaana harjoitellut jo 5-6 päivänä viikossa. Laura kuitenkin korosti, että harjoittelu ja myös kilpailut tehtiin leikin kautta. Lauran sanoikin, että hänestä oli aina hienoa mennä kilpailuissa areenalle ja hän nauti esiintymisestä.

Ala- ja yläkoulun Laura kävi normaalisti, mutta 1-2 päivänä viikossa harjoitteluun kuului aamujäät. Lapsuusiän harjoittelussa Laura korosti seuran ja ammattivalmennuksen merkitystä. Ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa Laura kävi 11-vuotiaana ja sen yhteydessä hän huomasi, että hänellä voisi olla lahjakkuutta taitoluisteluun. Näillä main leikkiminen vaihtui tavoitteelliseksi urheiluksi, mutta silti treenaaminen oli koko urheilun ajan hauskaa ja siitä tuli nauttia.

Laura puhui paljon mentaalivalmennuksesta ja sen merkityksestä. Taitoluistelu vaatii valtavaa henkistä kanttia ja Laura harjoitti sitä paljon urheilu-uransa aikana aloittaen jo alakouluikäisenä. Hän muun muassa puhui energian keskittämisestä. Mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata keskittää (etenkään negatiivista) energiaa. Keskittyminen kannattaa laittaa oleellisiin asioihin. Mentaalivalmennuksen ansioista Laura pystyi suorittamaan esimerkiksi ensimmäisissä arvokisoissaan omalla tasollaan ja olympialaisissa hän teki elämänsä parhaan suorituksen saaden siitä parhaan tuloksensa.

Mentaalivalmennus ei kattanut ainoastaan kilpailujännityksen hallitsemista vaan myös arjen optimointia. Se tarjosi ulkopuolisen henkilön, joka pystyi tarkastelemaan koko pakettia objektiivisesti. Laura korosti, että mentaalinen vahvuus ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan sitä voi kehittää samoin kuin fyysisiäkin ominaisuuksiaan.

Laura muistutti myös, että arki kulissien takana oli raakaa työntekoa. Huippu-urheiluun kuuluu myös epäonnistumisten sieto sekä never satisfied -asenne, jolloin pyritään aina vain parempiin ja parempiin suorituksiin. Prosessista kuuluu kuitenkin nauttia! Samalla Laura kuitenkin pohti, ettei liika into ole urheilijalle hyväksi. Liiallinen tekemisen ja näyttämisen halu aiheuttavat helposti loukkaantumisia, kun väsynyttä kroppaa ei kuunnella, vaan harjoitellaan siitä huolimatta. Lauran sanoin:  ”Urheilu on aina ollut minulle kaikki kaikessa, mutta se ei ole niin paljoa, että riskeeraisin terveyteni.”

Ratsastuksen urheilufoorumi 25.11.2017

Ratsastuksen urheilufoorumi pidettiin tänä vuonna lauantaina 25.11.2017. Minä olin ensimmäistä kertaa ilmoittautunut mukaan koko päiväksi, aikaisempina kolmena vuotena olen tullut seuraamaan vasta illan kenttäratsastuksen lajiseminaaria.

Päivä alkoi Laura Lepistön vetämällä luennolla, jolla hän kävi läpi urheilijan urapolkua taitoluistelijan näkökulmasta. Kyseessä oli motivoiva ja näkökulmia avaava luento, taitoluistelijan urapolku kun eroaa melko paljonkin ratsastajan vastaavasta. Urheilussa on kuitenkin lajien välillä aina myös yhteisiä asioita ja itseeni iski esimerkiksi Lauran mainitsema ”never satified” -asenne huippu-urheilussa sekä tietenkin urheilusta nauttiminen.

Aamupäivä jatkui Eamon McLaughlin vetämällä luennolla, jonka aihe oli ”From exiting young horse to gold medal winner – How the vet can help”. Eamonhan on kilpahevosiin erikoistunut eläinlääkäri, joka oli esimerkiksi tänä vuonna Göteborgin EM-kilpailuissa Suomen joukkueen eläinlääkärinä. Odotin tätä luentoa ja hänen iltapäivän tietoiskujaan siis todella innolla, koska sen lisäksi, että uskoin oppivani paljon ratsastajana, olin positiivinen, että saan ajatuksia myös tulevaisuuden eläinlääkärin ammattiin. Odotukseni täyttyivät sekä ratsastajana että eläinlääkäriopiskelijana ja sain Eamonin luennoista rutkasti motivaatiota myös opintoihini.

Iltapäivän tietoiskuihin porukka jakautui mielenkiintojensa mukaan eri luennoille. Itse jatkoin Eamonin kuuntelua kilpahevosten eläinlääkinnällisestä hoidosta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi ”Reilu peli ratsastuksessa”, ”Valmentajalla on väliä” ja ”Kenttäratsastuksen taitoarvostelu”.

Myöhemmin iltapäivällä siirryttiin lajiseminaareihin ja minä olin luonnollisesti ilmoittautunut kenttäseminaariin. Myös tämä kenttäratsastuksen lajiseminaari alkoi Eamon McLaughlin lyhyellä luennolla kestävyyslajien hevosten erityispiirteistä eläinlääkärin näkökulmasta. Käsittelimme esimerkiksi jännevammojen syntyä, hoitoa ja ennustetta.

Kenttäseminaari jatkui mm. hevosurheilun valmennuskeskuksen esittelyllä ja menneen sekä tulevan kilpailukalenterin läpikäymisellä. Keskustelimme myös ensi vuoden sääntömuutoksista sekä muista ajankohtaisista aiheista. Keskustelussa, samoin kuin koko kenttäseminaarissa, oli hyvä henki ja aion mennä paikalle myös ensi vuonna.

Luennoista ja niiden sisällöistä on tulossa vielä erikseen postausta. 😉