Meidän normaaliarki Britin kanssa on edennyt, noh, normaalisti. Olemme käyneet tasaiseen tahtiin sekä este- että kouluvalmennuksissa ja parin viikon päästä edessä ovat maajoukkuekatsastukset Ypäjällä. Traileriin ja vetoautoon on nyt saatu talvirenkaatkin vaihdettua, joten talvi ei ainakaan meitä yllätä.
Kouluvalmennuksissa ollemme paneutuneet muun muassa takaosankäännöksiin. Onnistuneen takaosankäännöksen perustahan on hyvä, koottu käynti. Helposti käyntiä kokoessa askelpituuden lyhentymisen sijaan tai sen lisäksi tahti hidastuu ja tähän ongelmaan myös me olemme Britin kanssa törmänneet. Tällöin myös itse takaosankäännös on helposti turhan laaja ja ”valuva” aktiivisen marssimisen sijaan. Mutta sitähän varten me harjoittelemme, että tulisimme paremmiksi. 🙂
Estevalmennuksissa olemme keskittyneet rentouteen, rytmiin ja suoruuteen. Olemme harjoitelleet myös lyhyitä lähestymisiä ja vähän haastavampia kaarevia teitä. Estekorkeus ollaan pidetty maltillisena nyt, kun seuraavan kilpailukauden alkuun on vielä kuukausitolkulla aikaa.
Britin lisäksi olen päässyt tutustumaan uusiin hevos- ja ponituttavuuksiin ratsastettavien hevosten merkeissä. Tämä on itselleni todella tärkeää, koska kaipaisin huomattavasti enemmän tunteja satulassa, kuin mitä yhden hevosen kanssa voi kerryttää ja olen kokenut olevani myös hyödyksi näiden hevosten koulutuksessa. Aikatauluihini mahtuu yhä lisää ratsastettavia, jos joku kaipaa hevosensa kanssa apua. 😉
Ratsastuksen lisäksi treenejä on päästy viime aikoina tekemään myös kuntosalilla. Olen osallistunut ratsastajien fysiikkatutkimukseen, jossa noin kuukausi sitten loppui kestävyysharjoitteluosuus. Kesän aikana en siis kuntosalille juurikaan eksynyt, mutta sen sijaan minut saattoi nähdä lenkkipolulla kolmesti viikossa. Nyt kun on tullut uusi jakso fysiikkatutkimuksessa, olen löytänyt tieni taas takaisin salillekin. Yllättävän nopeasti lihakset taas tottuvat salitreeniin, vaikka ensimmäiset kerrat melko tuskaisia olivatkin.
Harjoitus tekee mestarin.