SM-kilpailut ja Mannerheimin kenttäratsastuskilpailu 2017

Ypäjällä Finnderbyn yhteydessä järjestettiin 9.-10.6. Mannerheimin kenttäratsastuskilpailu, jossa kilpailtiin luokkavoiton lisäksi senioreiden suomenmestaruusmitaleista. Luokkana toimi Vaativa A eli CNC**. Meidän debyyttimme kyseisellä tasolla.

Kilpailu alkoi perjantaina aamupäivällä kouluratsastuksella. Koulurata oli tehtäviltään haastavin, jota olemme Britin kanssa tehneet sisältäen avo- ja sulkutaivutukset, takaosankäännökset sekä kootut askellajit. Perusratsastusta kuitenkin edelleen. Verryttely oli Keskikentällä ja itse rata viereisessä Hiekkalaatikossa. Starttasin luokassa kolmantena, hieman puoli yhdentoista jälkeen.

Koulurata oli meiltä hyvinkin perinteistä suorittamista. Rata oli tasainen ja rikkeetön, mutta hevosen olisi pitänyt olla paremmin takaosallaan ja tuntuman tasaisempi. Kaikki kolme tuomaria olivat yhtä mieltä keskenään ja antoivat meille 60,550%. Koulun jälkeen olimme sijalla 8/9.

© Heidi Lammi

Kuitenkin ennen kuin meille selvisi kouluprosenttini tai sijoitukseni kyseisen osuuden jälkeen, pääsi Britti dopingtestiin. Käytännössä välittömästi kouluratamme ja kuolaintarkistuksen jälkeen meidät pyydettiin testaukseen ja jatkoimme suoraan matkaa eläinlääkärin luo. Virtsa- ja verinäytteet saatiin hevosesta nopeasti ja pääsimme viemään hevosen karsinaansa lepäämään.

Iltapäivällä järjestettiin kenttäkilpailuun osallistuville ratsastajille lyhyt briefing, jossa käytiin läpi käytännön asioita varsinkin lauantain maasto-osuutta ajatellen. Samalla oli hyvää aikaa seurata kilpailuja, syödä ja itsekin levätä ennen rataesteosuutta, joka ratsastettiin vasta kuuden aikoihin illalla.

Rataesteet hypättiin Derby-kentällä. Britti hyppää mielellään kyseisellä kentällä ja itse olen aina fiiliksissä päästessäni sinne.  Nytkin lähdin hyppäämään hyvillä mielin ja selkein suunnitelmin. Radankävelyssä puhuimme valmentajan kanssa, että ensimmäinen este on se vaikein: pysty, jonka takana on paljon mainoksia. Hevosen keskittyminen jää helposti esteen taustaan, eikä ensimmäiselle esteelle oli aina helpointa saada rytmiä kohdilleen. Muuten rata vaati toki keskittymistä, mutta siellä ei ollut mitään ihmeellisyyksiä.

© Heidi Lammi

Esteverryttelyssä Britti hyppäsi hyvin ja Derbylle lähdin luottavaisin mielin, vaikka tiesin että saamme helposti muutaman puomin matkaan. Rata menikin todella hyvin, vaikka juurikin siltä ensimmäiseltä esteeltä saimme pudotuksen. Muuten rata tuntui hyvältä ja Britti jatkoi skarppia hyppäämistään. Saimme siis radalta neljä virhepistettä ja kokonaissaldomme oli tässä vaiheessa 63,2 virhepistettä. Koska esteradalta ei tullut yhtäkään puhdasta suoritusta, nousimme sijalle 4/9. Lisäksi tässä vaiheessa Eirin Losvik oli kahdella hevosellaan sijoilla 1. ja 3. Koska mestaruuteen voi osallistua vain yhdellä hevosella, olin rataesteiden jälkeen kiinni SM-pronssissa. Fiilis oli todella hyvä, mutta tiesin, että maastossa voi tapahtua vielä mitä vain kenelle vain.

Oikeastaan esteidenkään jälkeistä sijoitusta en ihan heti kuullut, koska tällä kertaan pääsin minä dopingtestiin. Sainpahan uuden kokemuksen ja ilmaista Fantaa. 🙂

© Lars Losvik

Illalla lähdimme kävelemään maastorataa Piken ja Eirinin kanssa. Olimme Eirinin kanssa molemmat kävelleet radan kerran päivän aikana ja nyt kävimme Piken kanssa yhdessä läpi, miten millekin esteelle lähestymme ja kuinka monta askelta olisi mihinkin väliin tarkoitus saada. Suunnitelma oli edetä este kerrallaan, liikaa ei saisi lähteä asioiden edelle tai fokus häviäisi hyvin nopeasti.

Lauantaina aamupala vähän tökki, vaikka minulta ei käytännössä ikinä lähde ruokahalu jännittämisen takia. Kyse oli kuitenkin positiivisesta jännittämisestä enkä malttanut odottaa maastoon pääsyä. Edessä oli toki vaikein rata, jota olemme Britin kanssa kumpikaan hypänneet, mutta samalla se oli todella kutsuva rata!

Maastoradalle pääsimme lauantaina hieman puolenpäivän jälkeen. Lähdin maastoon kolmantena lähtijänä, ensimmäisenä lähti Eirin ja toisena Tuija Rosenqvist. Molemmat olivat edelläni luokassa ja selkeitä ennakkosuosikkeja kulta- ja hopeamitaleille. Verryttelyssä Britti tuntui edelleen todella hyvältä ja innostukseni vain kasvoi. Ehkä noin minuutti ennen lähtöäni tuli kuulutus, että Tuija on tippunut radalle ja vielä puoli minuuttia ennen lähtömerkkiä kuulin myös Eirin tulleen hylätyksi. Juuri ennen starttia tiesin siis, että ennakkosuosikit eivät tule mitaleita viemään, mutta pysyin suunnitelmassani ja ajattelin este kerrallaan.

3-2-1-ratsasta! Aloitan aina maastoratani sanomalla itselleni ja Britille jotain kannustavaa. Sillä saan varmistettua, että vireeni on oikea ja keskittyminen kohdallaan. Ensimmäiset kaksi estettä olivat meille tuttuja pöytiä, joilla oli mukava aloittaa rata. Kolmas este oli hieman isompi pöytä ja siltä jatkui matka sujuvasti tukille, jonka alla oli pieni hauta. Ongelmitta pääsimme viidennelle esteelle, tynnyreille, joilta oli viisi askelta ylöshypylle Derby-kentälle.

Derby-kentällä hyppäsimme Ypäjävallin päällä olevan tukin, josta jatkoimme viidellä askeleella kapealle Mannerheim-esteelle. Derby-kentällä hyppäsimme vielä kulman, kunnes jatkoimme ensimmäiselle vesiesteelle.

© Heidi Lammi
© Heidi Lammi

Seuraava yhdistelmä, hyppy veneen yli veteen – ylöshyppy vedestä – kapeahko tukki, oli aiheuttanut meille treenissä hieman haasteita ja niin se teki nyt kisaradallakin. Olin osannut odottaa, että Britti kaipaa hieman tukea hypyssä veteen ja osasin sitä sille antaa. Veneen ja ylöshypyn väliin olin suunnitellut viisi lyhyttä askelta, mutta Britti lähti hyppyyn neljännen askeleen jälkeen. Itse hukkasin tässä hypyssä tasapainoani ja samalla jalustimen, mutta Britti tiesi oikean suunnan ja hyppäsi tukin virheittä. Rehellinen hevonen <3 . Estevirheitä ei tältäkään yhdistelmältä siis tullut, vaikka tyylipisteitä emme ehkä ansaitsekaan.

Muuten radassamme ei oikeastaan ollutkaan mitään ongelmia. Jalustin poimittiin vauhdissa jalkaan ja jatkoimme seuraaville pöydille, irlantilaiselle banketille sekä avoimelle okserille. Näitä seurasi kahden kapean esteen sarja, jonka välin olin suunnitellut ottavani hieman oikaisten neljällä askeleella. Vaikka tasapainotus ennen sarjaa jäikin vähän vajaaksi, onnistui itse väli suunnitellusti ja esteiden ylitys oli helppoa.

Risu ja kaksi pöytää olivat mukavia ”väliesteitä” ennen seuraavaa vaikeampaa tehtävää. Iso junavaunu, jolta yksi askel sunken roadille. Alhaalla kaksi askelta ja ylöshypyn jälkeen kolme askelta kapealle nuolenkärjelle. Tämäkin tehtävä onnistui juuri siten kuin pitikin.

Kivimuuri toi taas mukavasti rytmiä takaisin, jonka jälkeen oli vuorossa ns. iso vesi. Kolmeosaisen sarjaesteen A-osa oli alashyppy veteen, B vedessä oleva puolikaari ja C vastarannalla oleva kapea nuolenkärki. Onnistuneen suorituksen jälkeen jatkoimme matkaamme kahdelle viimeiselle pöydälle. Viimeinen pöytä oli upea Suomen lipuksi maalattu este, joka sijaitsi Derby-kentällä. Maalilinjaa ylittäessä tuli hurrattua estevirheetöntä maastoa melko kovaäänisestikin, olimme suorittaneet ensimmäisen kahden tähden maastoratamme onnistuneesti!

Maalissa!
© Heidi Lammi

 
Maastorata kypäräkameravideona.

Loppujen lopuksi maastoradalta saimme 8,4 virhepisteen arvosta aikavirheitä, jolloin lopputuloksemme oli 71,6 vp. Tällä kertaa tämä tulos riitti koko kilpailun voittoon ja SM-kultaan!  Tästä jos jostakin on hyvä jatkaa kohti Saksaa ja kansainvälisiä kilpailuja.

Yksi vastaus artikkeliin “SM-kilpailut ja Mannerheimin kenttäratsastuskilpailu 2017”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *