Nordic Baltic Championship, Hovdala, Ruotsi, 3-6.8.2017
Minun ja Britin kauden päätavoiteeksi päätettiin viime syksynä osallistuminen tämän vuoden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin. Koko ajan on tiedetty, että kyseessä on haastava tavoite: edellisellä kaudella en ollut kilpaillut yhtäkään kansainvälistä luokkaa enkä yhtään kahden tähden luokkaa ja PM-kilpailut järjestetään kuitenkin kansainvälisellä kahden tähden tasolla. Urheilijana haluan kuitenkin asettaa tavoitteeni aina korkealle. Jos en saavuta niitä tänä vuonna, niin seuraavana vuonna voi aina yrittää uudestaan. Jos en tavoittele tähtiä taivaalta, en niitä koskaan saavuta.
Tällä hetkellä olemme paljon lähempänä tätä tavoitettamme kuin mitä olisin itsekään vielä keväällä uskonut. SM-voittomme näytti, että voimme pärjätä kahden tähden tasolla, vaikka parannettavaa paljon onkin. Tärkeintä oli kuitenkin, että sen tason maasto tuntui helpota. Jos kansallinen kahden tähden maasto olisi tuntunut vievän meidät äärirajoillemme, olisi kansainvälinen saman tason luokka todennäköisesti meille liikaa. Nyt ei kuitenkaan tätä tilannetta ollut.
Vielä emme ole kuitenkaan valmiita PM-kilpailuihin, eikä niihin pääseminen ole mitenkään varmaa. Ensinnäkin hevosten kanssa ja urheilussa muutenkin voi tapahtua mitä vaan. Pienikin loukkaantuminen väärään aikaan voi muuttaa kaikki suunnitelmat, oli loukkaantunut sitten ratsastaja tai hevonen. Meilläkin kaviopaise on kiristänyt aikataulua parilla viikolla. Onneksi paise tuli kuitenkin nyt, eikä esimerkiksi juuri ennen SM-kilpailuja.
Sen lisäksi, että minä ja Britti kaipaamme vielä treeniä, emme myöskään sääntöjen puolesta saa vielä osallistua kansainväliseen kahden tähden luokkaan. Koska kyseessä on ns. lyhyt kaksi tähteä eli CIC**, tarvitsemme yhden kansainvälisen yhden tähden kvaalituloksen saadaksemme osallistua kilpailuihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kilpailemme ennen PM-kilpailuja vähintään yhden CIC*-luokan, jossa:
- kouluosuuden tulos on vähintään 55%
- rataesteiltä tulee enintään 16 virhepistettä
- maasto-osuus on estevirheetön
Sen lisäksi, että säännöt vaativat tämän matalammassa luokassa onnistumisen, onhan se toki myös erittäin järkevää. Mikäli helpommassa luokassa ei onnistu, ei korkeampaan kannatakaan yleensä mennä.
Britin kanssa kaikki kilpailemamme yhden ja kahden tähden luokat ovat täyttäneet nämä kvaalivaatimukset (paitsi se ensimmäinen, jossa tipuin verryttelyssä, enkä päässyt starttaamaan maastoon 😀 ), joten kansainvälisessäkään luokassa kvaalituloksen saavuttaminen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta. Täytyy silti muistaa, että pienikin virhe tai vaikka liukastuminen voivat lopulta johtaa esimerkiksi kieltoon maastoesteellä. Mikään ei siis ole koskaan varmaa ja meillä on todennäköisesti vain yksi kilpailu ennen PM-kilpailuita. Käytännössä siis yksi tilaisuus onnistua saamaan tarvittava kvaalitulos.
Jos kvaalituloksen onnistumme saamaan ja saamme edustuspaikan PM-kilpailuihin, on tavoitteemme saavutettu. Täytyy muistaa, että kyseisissä kilpailuissa menisimme ensimmäisen kansainvälisen kahden tähden luokkamme. Kv on kuitenkin aina aivan eri asia kuin kansalliset luokat – sekä konkreettisesti että henkisesti.
Vaikka haluan suunnitella kilpailukalenterini mahdollisimman pitkälle eteenpäin samoin kuin urheilu-uranikin pidemmällä tähtäimellä, haluan myös pitää kiinni mentaliteetista yksi este kerrallaan. Yksi päivä kerrallaan. Yksi treeni kerrallaan. Yksi kilpailu kerrallaan ja yksi osakoe kerrallaan. Haaveilu, unelmat ja tavoitteet ovat todella hyviä asioita, mutta ne eivät saa hämärtää nykytilanteen ajattelua. Vaikka tietäisin maastoon lähtiessäni, että puhtaalla radalla voitan SM-kultamitalin (kuten Finnderbyssä tiesin), minun kannattaa keskittyä vain käsillä olevaan tilanteeseen. Liian pitkälle tulevaisuuteen ajatellessa fokus nykyisyyteen hämärtyy.
Yksi päivä kerrallaan kohti PM-kilpailuja.