Kevään kenttäkilpailut

Tämä vuosi oli kolmas, jolloin suuntasimme Britin kanssa Ypäjän hallikenttäkilpailuihin, jotka järjestetään siis tasolla 105cm (entinen helppo luokka). Ensimmäisenä vuonna voitimme itsemme maastoradalla (tai minä voitin itseni: kyseisten kilpailujen maastoesteverryttely oli ensimmäinen kerta kun hyppäsin maastoesteitä murrettuani solisluun juurikin maastoesteillä) ja toisena vuonna saimme ennätyspisteet kouluradalta, mutta sijoitukset olivat kuitenkin näissä kisoissa vielä meiltä karanneet.

Tällä kertaa koulukoe meni hyvin perinteisellä tavalla. Ratamme oli hyvin tasainen ja perussiisti, mutta mitään ihmeellistä ei radalla tapahtunut. Ei negatiivisessa eikä myöskään positiivisessa mielessä. Prosenteiksi saimme 61,800 %. Rataesteillä ratsastin itse hieman hätäisesti, mutta lopputulokseksi pääsimme kuitenkin maaliin virheittä. Maasto meni juuri niin helposti kuin sen pitikin mennä ja myös sieltä saimme virheettömän tuloksen. Kouluvirhepisteillämme 57,3 saimme tällä kertaa ruusukkeen mukaan, kun sijoituimme kahdeksannelle sijalle.

Seuraavat kenttäkilpailumme piti olla vapunaattona Ypäjällä Hämeen ratsastajien järjestämissä kenttäkilpailuissa. Kilpailuja edeltävänä päivänä satoi kuitenkin yllättäen maahan kymmenisen sentti lunta, joten kilpailut luonnollisesti peruttiin. Järjestävä seura tarjosi kuitenkin mahdollisuuden rataharjoitukseen hallissa rataesteillä, josta suuret kiitokset!

Kauden toiset kenttäkilpailut olivatkin siis vasta toukokuun puolessa välissä, jälleen Ypäjällä. Tällä kertaa järjestävänä seurana oli Skara ja osallistuimme Britin kanssa CNC*-luokkaan eli ns. yhteen tähteen tai vaativaan b:hen. Koulurata oli hyvin samanlainen kuin hallikenttäkilpailuissa ja saimmekin tulokseksi hieman päälle 62 prosenttia.

Esterata oli haastava, mutta reilu. Minulla oli radalla useampi kohta, jossa olin ajatellut, että hevonen tulee saada erityisen hyvin takajaloille. Yksi tällainen kohta oli esimerkiksi trippeliltä kaareva linja pysty-okseri-sarjalle, josta tiesin pystyn tippuvan hyvin helposti. Vaikka ajatus olikin hyvä, ei toteutus onnistunut vaan takajaloille ratsastamisen sijaan ratsastin Britin kädellä hyvin lähelle pystyjä. Tein tämän saman kolmelle pystylle, joista kaikista sitten saimmekin puomin mukaan. Esteosuuden 12 virhepistettä piti huolta, että emme tässä kilpailussa taistellut enää sijoituksista. Maastoon pääsikin lähtemään siis paineettomasti ja vain hakien hyvää ja tasaista suoritusta. Tässä onnistuimme hyvin ja saavuimme maaliin ilman estevirheitä. Lopullinen sijoituksemme oli 6/11.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *