Istuimme talliporukan kanssa alas sosiaalitiloihin ja keskustelimme hevosten kuntoharjoittelusta. Pääsin jakamaan omia ajatuksiani sekä tapojani tehdä kenttähevosen laukkatreeniä ja sain samalla pohtia uusia tapoja treenata. Hevosen kuntoharjoitteluhan on hyvin tärkeää kenttäratsastuksessa erityisesti, kun noustaan helpoista luokista vaativiin. Mitä enemmän hevonen tai ratsastaja väsyy maastokokeen aikana, sitä vaarallisemmaksi rata muuttuu. Eikä kenttäratsastus ole niin turvallista, että siitä kannattaisi väkisin vaarallisempaa tehdä.
Itse pohjaan hevosen kuntoharjoittelun pitkälti Seppo Laineen ohjeisiin, jotka hän on laatinut Hämeen aluevalmennettaville. Nämä ohjeet ovat kaikkien löydettävissä ja luettavissa osoitteessa http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/43694_SRL_Hame_aluevalmennus_2014.pdf. Kenttähevosen kuntoharjoittelu siis sisältää minulle peruskuntovaiheen ja sitä seuraavat laukkaintervallit.
Laineen ohjeissa peruskuntovaiheessa tehdään käynti-ravilenkkejä maastossa. Koska Britti on ympärivuotisesti treenissä ja sen kanssa käydään maastossa aina kun pohjat ja sää sallivat, en tätä vaihetta erillisenä vaiheena toteuta. Kun aloitan kuntoharjoittelun Britin kanssa, tarkoitan sillä laukkaharjoittelun aloittamista.
Tasavauhtinen, pitkäkestoinen harjoitus. Aloitan laukkaharjoittelut yleensä laukkaamaalla hitaasti tasavauhtista laukkaa viidestä kymmeneen minuuttiin. Ensimmäisissä harjoituksissa laukkaan viisi minuuttia ja vähitellen pidennän kestoa kymmeneen minuuttiin asti. Tämän vaiheen jätän yleensä lyhyeksi, jos maasto sallii reippaamman laukkaamisen. Esimerkiksi tänä vuonna aloitin kuitenkin laukkaharjoittelun pari viikkoa sitten ja koska maastot ovat aivan jäässä, teen harjoittelun maneesissa. Koska maneesissa tempo on väkisinkin rauhallisempi, teen pitkäkestoisia harjoituksia. Jos siis pohjat olisivat laukkakunnossa ympäri vuoden, aloittaisin todennäköisesti suoraan hieman reippaammilla intervalleilla.
Intervallit. Intervallit eli laukkavedot aloitan kahden minuutin mittaisilla laukkapätkillä. Käytännössä siis huolellisten alkuverrytteyiden jälkeen laukkaan kaksi minuuttia ennaltamäärättyä vauhtia, jonka jälkeen kävelen pitkin ohjin kaksi minuuttia. Tämän toistan aluksi kolme kertaa. Hevosen kunnon parantuessa intervallit pitenevät, niiden määrä kasvaa ja tempoa lisätään. Pidän kuitenkin aina yhtä pitkän kävelyjakson intervallin jälkeen, kuin mitä olen laukannut. Eli jos laukkaan kolme minuuttia, kävelen kolme minuuttia.
Palautumissyke. Mistä sitten tiedän, mitä vauhtia minun tulee laukata tai kuinka pitkään? Käytän tähän apuna hevosen palautumissykkeen mittaamista: kymmenen minuuttia viimeisen laukkavedon päättymisestä mittaan hevosen pulssin. Britiltä mittaan pulssin vuohisen kohdalta varvaspulssina, koska jalka pysyy paremmin paikallaan kuin pää. Hevosen leukaperät ovat kuitenkin toinen helppo paikka mitata pulssi.
Seppo Hyypän tutkimien palautumissykkeiden mukaan jos syke on alle 56, on harjoitus ollut turhan kevyt ja jos syke on yli 72, on harjoitus ollut turhan rankka. Käytännössä teen itse niin, että jos syke on alle tuon 56 lyöntiä minuutissa, lisään seuraavassa harjoituksessa sekä tempoa että kestoa. Jos syke on halutulla välillä 56-72, lisään maltillisesti joko tempoa tai kestoa. Jos taas syke on vain hieman yli halutun 72, pidän harjoituksen samana. Vasta jos palautumissyke ylittää 80 lyöntiä minuutissa, kevennän seuraavaa laukkaharjoitusta. Tämä menetelmä on toiminut meillä hyvin.
Kuinka usein ja milloin? Itse teen laukkaharjoittelua Britin kanssa 1-2 kertaa viikossa. Varsinkin talvella ja keväällä kun maaston pohjat voivat olla hyvinkin vaihtelevat, teen kaksi harjoitusta viikossa aina, kun pohjat sen sallivat. Kun taas pohjat ovat huonommassa kunnossa, teen yhden harjoituksen viikossa olosuhteiden sallimalla tavalla. Intervallit aloitan viimeistään pari kuukautta ennen ensimmäistä kenttäkilpailua ja viimeiset kaksi viikkoa ennen kilpailua tehdään selvästi kevennetysti, jotta hevonen on varmasti hyvin palautunut kilpailuihin.
Kaikille hevosille tai ratsastajille ei kuitenkaan sovi samat tavat tehdä kuntoharjoittelua tai aina ympäristö ei salli juuri sellaista harjoittelua, kuin haluaisi. Tärkeintä onkin tehdä sellaista harjoittelua, joka auttaa juuri teitä saavuttamaan tavoitteenne.